Marko Ikäheimo
Sotiminen on aika karua puuhaa. Erästäkin Monty Pythonin sketsiä mukaellen siinä voi tulla ihan oikeasti pipiä. Ja vaikka varsinaisesti henki ei menisikään, taistelukentällä tulee monenlaista muutakin pikku ongelmaa vastaan. Mary Roach ei ole ennenkään hankalia aiheita säikähtänytKyseessä ei ole mitenkään hirveän massiivinen kirja, paperiversio on 228 sivua ja äänikirjakin karvan alle yhdeksän tunnin pituinen. Silti kirja käsittelee monia aiheita taisteluasuista peniksensiirtoihin (ihan totta!). Välillä käväistään toukkien käytössä vaikeiden haavojen hoidossa ja sitten mennäänkin jo sukellusveneiden kautta lopullisten totuuksien äärelle. Viimeinen kappale nimittäin kertoo kaatuneiden sotilaiden ruumiinavauksista.
Ensimmäinen versio tästä arvostelusta oli melko kitkerä Roachin tieteellisten näyttöjen suhteen. Ehkä minua työurani perusteella jonkin sortin melupuolen asiantuntijana korpesi, miten Roachilla menivät pikkuisen melulle altistumisen peruskäsitteet sekaisin. Kuuntelin kirjaa uudestaan, ja nyt annan taas helpommin anteeksi tällaiset ajoittaiset kämmäykset. Tässä ei ole tarkoituskaan tehdä tieteellistä tutkielmaa, vaan kertoa niistä kummallisista tilanteista, joissa nykyaikaisella taistelutantereella saattaa joutua. Roach sentään yrittää pitää myös sen tieteellisen puolen mukana, mistä iso plussa.
Kuten Roachin muutkin kirjat, Grunt ei ole tiedekirja, eikä sitä sellaiseksi ole toki tarkoitettukaan. Aivan mahdottoman viihdyttävä kirja kieltämättä on. Hieman tässä jää päälle kuitenkin mielikuva, että Roach on jäänyt oman maineensa vangiksi. Jokaisesta asiasta pitää löytyy se hauska puoli, tai sitten ainakin pitää keksiä jotain karmaisevaa sanottavaa. Mieluummin molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti