Sarjan kirjat:
Steelheart, pituus 12 h 41 min
Firefight, pituus 12 h 5 min
Calamity, pituus 12 h 17 min
Sarjan lukija: MacLeod Andrews
Marko Ikäheimo
On kulunut 12 vuotta siitä kun osa ihmiskunnasta on saanut yllättäen superkyvyt. Siis ihan oikeat sarjakuvien supervoimat, jotka eivät suuremmin luonnonlakien rajoituksista piittaa. Valitettavasti jokaisesta muutoksen läpikäyneestä tulee jostakin syystä superroisto, joka käyttää kykyjään pelkästään oman hyvän tavoitteluun. Supersankarit loistavat poissaolollaan, ja roistot saavat tehdä ihan mitä lystäävät.Kun sankareita ei näy, tavallisten ihmisten täytyy tehdä jotakin. Ryhmittymä nimeltä Reckoners väijyttää ja päästää päiviltä valikoituja superroistoja. Aika vaarallista hommaa, sillä ennen nitistämistä pitäisi saada selville se heikkous. Se taas voi olla mikä tahansa tietysti väristä johokin hyökkäjän ominaisuuteen. Koeta siinä sitten pitää hommaa hallussa samalla kun väistelet maanjäristysaaltoja tai kaiken tieltään polttavia tulirintamia.
Kirjan päähenkilö David Charleston on menettänyt isänsä yhden voimakkaimman "epicin", Steelheartin järjestämässä verilöylyssä. Kostoa pitäisi suunnitella. Harmi vain, että Steelheart todellakin vaikuttaa täysin haavoittumattomalta. Edes toiset epicit, voimakkaimmatkaan, eivät tunnu mahtavan hänelle mitään. Luonnollisesti David törmää jossakin vaiheessa reckoner-ryhmään, minkä jälkeen varsinaiset seikkailut sitten lähtevä toden teolla liikkeelle.Reckoner-sarja luokitellaan young adult -kategoriaan, joka minun aina ollut hieman vaikea sisäistää. Ehkä se jotakuinkin vastaa suomalaisia nuortenkirjoja. Täytyy kyllä todeta, että genre on vähän muuttunut minun nuoruudestani. Sen verran jengiä kylmenee tarinan edetessä.
Kirjaa keventää mukavasti sen huumori. Päähenkilö David esimerkiksi on aivan eeppisen huono keksimään kielikuvia. Kesken toiminnan laukaistu äärimmäisen epäsopiva vertaus keventää mukavasti kerrontaa.
Tähän aikaan vuodesta sitä rupeaa luonnostaan etsimään kesälukemista. Reckoners-sarja ei ehkä ole haastavimmasta päästä, mutta ei se ihan täyttä höttöäkään ole. Suosittelen, varsinkin jos lukija on sattunut pilaamana nuoruutensa supersankarisarjakuvilla, kuten minä.
Minusta YA-kirjallisuus on tarkoitettu vähän vanhemmalle väelle kuin nuorten kirjallisuus. Nuorten kirjat jollekin 12-15 suunnalle eli teineille jotka on liian vanhoja lasten kirjoille ja sitten YA-kirjallisuus 16-20+. Toki on vaikea tarkalleen miettii minkä ikäisenä mitäkin lukee kun itse on ala-asteikäisenä lukeanut jo kohtalaisen... raakoja klassikkonuorten kirjoja (ja aikuisten kirjojakin).
VastaaPoista