Seitsemän novellia, Marko Hautalan esipuhe ja kirjoittajien esittelyt.
Hannu Väisänen
Esipuheen mukaan kirjoittajille, paitsi Marko Hautalalle ja Anders Fagerille, kauhu ja sen kirjoittaminen ei ole tuttua. Tekstien perusteella sitä on vaikea uskoa. Vaikka ovathan he voineet tutustua genreen sen jälkeen, kun heiltä on tilattu novelli tähän kokoelmaan.
Paras novelli on laitettu kirjan alkuun. Sen nimi viittaa mielisairaalaan, mutta tarina kertoo kielletyistä kirjoista ja kirjaston uudesta johtajasta, joka haluaa laittaa kaiken uuteen uskoon. Novellissa on lovecraftilaista tunnelmaa, vaikka Suuria Muinaisia tai muuta Cthulhu-rekvisiittaa ei mainitakaan. Jo tämän novellin takia rupesin epäilemään, että esipuheesta huolimatta kauhu on tuttua ainakin osalle kirjoittajista.
Yksi novelleista on enemmän fantasiaa kuin kauhua ja toinen dystopiaa kauhun asemesta, mutta novellien luokitteluhan on kiinni lukijasta.
Muuten novellien tapahtumapaikat ja -ajat ovat tuttuja kauhukirjallisuuden lukijoille: kaukana kaikista oleva eristynyt talo ja outo uskonlahko, syrjäinen saari, tuntemattomat luolat, Suomen vapaus/kansalais/luokka/sisällissota/kapina (tarpeettomat ylipyyhitään).
Voisin lukea lisää samojen tekijöitten kauhutekstejä.
PS Olen arvostellut Kalaksikukossa Anders Fagerin novellikokoelman
http://kalaksikukko.blogspot.fi/2013/05/anders-fager-pohjoiset-kultit.html
ja kolme Marko Hautalan romaania
http://kalaksikukko.blogspot.com/2011/06/marko-hautala-torajyvat.html http://kalaksikukko.blogspot.fi/2012/11/marko-hautala-unikoira.html
http://kalaksikukko.blogspot.fi/2015/03/marko-hautala-kuokkamummo.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti