Tuomas Hovi: Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula

Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2015

Marko Ikäheimo

Helsingin Sanomien sähköisten kirjojen kirjastossa on digitaalisen Hesarin tilaajien mahdollista lukea kuukauden kirja ilman lisämaksua. Viime kuussa tämä oli Tuomas Hovin tietokirja Vlad Seivästäjästä ja Vampyyrikreivi Draculasta. Tämähän osui niin kuin täysin keskelle meikäläisen kiinnostusaluetta, joten ei kun kimppuun.

Kun julkaisija on Suomalaisen kirjallisuuden seura ja kirjoittaja on ammatiltaan folkloristi, on lupa odottaa hieman akateemisempaa lähestymistapaa aihealueeseen. Kieltämättä kirja onkin hyvin perusteellinen lähdeanalyysissään ja -viittauksissaan. Kantavana ajatuksena kirjassa on tutkia sitä, miten keskiaikaisen ruhtinas Vlad Seivästäjän historia liittyy kuvitteelliseen kreivi Draculaan ja missä vaiheessa nämä kaksi alkoivat sekoittua toisiinsa.

Kirjan alkupuolella kerrotaan valakialaisen ruhtinas Vlad Seivästäjän vaiheista ja siitä, miten hän vaikutti aikakautensa tarinankerrontaperinteeseen. Varsinainen historiaosuus ottomaanien valtakunnan ja omien sukulaisten kanssa käydyistä kärhämistä ja ajoittaisista liittoumisista meni niin syheröiseksi, että tipahdin useasti kärryiltä. Minulle mielenkiintoisempi osuus oli Vlad Tepesin vaikutus alueensa taruperinteeseen. Valakialaisissa taruissa Vlad Seivästäjä on kova mutta oikeudenmukainen hallistsija ja suuri sankari. Venäläisissä tarinoissa hirmutekojen osuus on jo vähän suurempi ja painopiste on suuren hallitsijan oikeudesta toimiinsa. Mielenkiintoisesti nämä tarinaversiot olivat ilmeisesti varsin suosittuja keskiajan venäläisten ylitysten keskuudessa. Tämä saattaa osittain selittää venäjän hallitsijoiden taipumusta omavaltaisiin tempauksiin kautta aikojaan. Saksalaisessa tarinaperinteessä Vlad Seivästäjä on yksiselitteisesti hullu tyranni, jonka mielipuolista riehumista ei kukaan pysty ennakoimaan.

Toinen puolisko kirjasta keskittyy kuvitteellisen vampyyrikreivi Draculan syntyyn Bram Stokerin kirjeromaanin sivuilla ja hänen vaikutukseensa yleiseen kulttuuriin. Stoker itse ei vielä erityisesti liittänyt omaa hahmoaan keskiaikaiseen ruhtinaaseen. Itse asiassa Draculan kotiseutu Transilvania ei edes liittynyt Vlad Seivästäjän historiaan kuin korkeintaan ohimennen. Näiden kahden tarinan yhteennivoutuminen alkoi vasta vuosikymmeniä Stokerin kirjan julkaisun jälkeen. Muutama tutkija yritti kovasti liittää nämä kaksi hahmoa yhteen ja aikaa myöten tämä onkin muuttunut osaksi yleistä Dracula-perinnettä.

Draculan historian lisäksi kirja käsittelee myytin kehittymistä ajan kuluessa. Melko pian Stokerin kirjan ilmestymisen jälkeen sen pohjalta tehtiin jo ensimmäiset mykkäelokuvat. F.W. Murnaun Nosferatu ei tekijänoikeussyistä voinut käyttää alkuperäisiä nimiä, mutta tarina on selkeästi nostettu Stokerilta. Jonkun ajan kuluttua Draculasta tehtiin myös näyttämöversio, joka oli puolestaan perustana kohtuullisen suositulle elokuvaversiolle (molemmissa pääosassa on muuten eräskin Bela Lugosi). Tämän jälkeen Draculan tarina lähtikin varsinaiseen liitoonsa populaarikulttuurissa.

Niitä esiintymisiä sitten onkin kertynyt elokuvista sarjakuviin ja televisioon. Hovi kuvaa ja luetteloi varsin tunnollisesti nämä esiintymiset. Esimerkiksi Marvelin The Tomb of Dracula -sarjakuvat sekä Buffy, vampyyrintappaja -televisiosarja saavat omat mainintansa.

Kuten tuli jo todettuakin, Vlad Seivästäjän osuus kirjasta on hieman sekava, mutta se ei ole kirjoittajan vika. Vladin tarina on vain niin mahdoton sekasotku, että minulla ei pysynyt mielenkiinto yllä. Kreivi Draculan puolisko oli huomattavasti mielenkiintoisempi. Molemmat ovat hyvin perusteellisia ja toimivat epäilemättä myös hyvänä hakuteoksena, jos sellaista tästä aiheesta sattuu kaipaamaan.