Hannu Väisänen
Tästä kirjasta jäi mieleen kaksi asiaa: Neuvostoliitto ei vallannut Viipuria talvisodassa, vaikka kirjassa niin väitettään (tai sitten tämä onkin vaihtoehtohistoriaa), ja päähenkilön 1920-luvulla käyttämä sana metsuri on uudempi. Sana puuttuu vielä 1960-luvun alussa ilmestyneestä Nykysuomen sanakirjasta.Toisaalta kirjan ulkoasua pitää kiittää siitä, että se on sidottu eikä liimaselkäinen. Näin se kestää useamman kuin yhden lukukerran.
Että mistäkö kirja kertoo? Anton Viinikankaasta, joka herää vuonna 1918 Tampereen taistelujen keskellä. Häntä sitten seurataan 1940-luvun lopulle asti, kun hän yrittää päästä eroon veljeskunnasta, joka puuhailee okkultismin ja Saksan kansallissosialistien kanssa. Välillä hän näkee näkyjä tai muistikuvia edellisestä elämästään ennen nuijasotaa.
Loppuyllätys on tuttu kauhuelokuvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti