Brandon Sanderson: The Well of Ascension - Mistborn, Book 2

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 29 h 1 min, lukija Michael Kramer

Tämä arvostelu on spoilerivapaa. Kirja on suoraa jatkoa sarjan edellisestä osasta, joten tarinasta kiinnostuneiden kannattaa suosiolla aloittaa siitä.

Marko Ikäheimo

Edellisen kirjan tapahtumista on nyt sitten selvitty enemmän tai vähemmän yhtenä kappaleena. Nyt pitäisi ruveta suunnittelemaan elämää eteenpäin, mutta eihän mikään voi niin yksinkertaista olla. Nyt jaossa oleva valta kelpaisi muillekin, ja ennen pitkää sankarimme huomaavat olevansa melkoisessa pinteessä pääkaupungin joutuessa piiritetyksi. Kaiken lisäsi käytettävissä olevat resurssit eivät olekaan niin rajattomat kuin aluksi luultiin.

Viralliset Wolverinen sotilastiedot julkaistu

Marko Ikäheimo

 

Idioottien päivä on taas takana, eikä yhtään liian aikaisin. Vähän on jaksaminen vähissä näiden juttujen kanssa, kun kaiken maailman pellet mälkyttävät fuulaa ympäri vuoden plokeissaan ja muilla turuilla.

Olen Io9-sivuston kanssa samaa mieltä siitä, että jos pakko on aprillipila tehdä, niin näin se on hoidettava. Kanadan valtionarkisto julkaisi James Howlettin, alias Wolverinen sotilastiedot. Heti ensivilkaisulla näkee, mistä on kyse. Sivuilta löytyy Hugh Jackmanin kuva.

En muuten tajua, miksi Jackman ei voisi olla Wolverine vielä jatkossakin. Sarjakuvienkin elossa olevista Wolverineista (älkää kysykö) yksi versio on juuri vanha mies. Saattaa tosin olla, että näyttelijää itseään ei oikein enää hotsita tämä touhu.

Enpä juurikaan kadehdi sen näyttelijän osaa, joka valitaan Jackmanin jälkeen Wolverinen rooliin.

 

Luc Besson tekemässä Valerian-sarjakuvaan perustuvaa elokuvaa

Marko Ikäheimo

Välillä vastaan tulee uutisia, joista ei vain voi olla innostumatta. Esimerkkinä vaikkapa se, että Luc Besson on tekemässä Valerian-sarjakuvaan pohjautuvaa elokuvaa. Jospa nyt Besson pääsisi palaamaan The Fift Elementin viitoittamaan estetiikkaan. Pikkuisen aikamatkailua sekaan, niin sehän olisi siinä. Tärkeintä on, että Besson saisi elokuvaan roppakaupalla ranskalaista nyrjähtänyttä sf-huumoria, jota alkuperäinen sarjakuva on pullollaan.

Nyt kyllä tuli taas sellainen nostalgiapaukku, että ei mitään määrää tai rajaa. Liikkuvien vetten kaupunki oli ensimmäinen sarjakuva-albumi, jonka muistan lukeneeni. En kyllä silloin pikkunöösinä siitä muuta tajunnut, kuin että nyt ollaan jonkin suuren äärellä. Ja siitä se scifi-nörttiys pikkuhiljaa lähti lähti kehkeytymään.

Juri Nummelin (toim.): Luurankomies ja muita kauhutarinoita villistä lännestä

Kuoriaiskirjat 2014, 164 s.

www.kuoriaiskirjat.fi

Hannu Väisänen

 

Yhdeksän novellia ynnä Juri Nummelinin esipuhe ja artikkeli ''Kauhun ja länkkäreiden liitto''.

Luurankomies. Lehmipoikia, intiaaneja ja aaveita. Kuka nylkee ihmisiä? Uskonnollisia hurmosliikkeitä. Hopeakaivos, jossa kummittelee. Äiti ja tytär, jotka eivät tule toimeen keskenään. Kaksintaistelu revolvereilla ja teräaseilla, mutta kun niillä ei tule valmista, täytyy ottaa käyttöön kalevalaiset loitsut. Tex Willer ja Lucky Luke. Lovecraftin oliot. Luodinkestävä Meksikon sodan veteraani.

Vakavaa ja huumoria. Aina kannattaa muistaa erään äidin neuvo pojalleen: Aseen saa vetää kotelosta vain, jos on tappoaikeissa. Muuten käy huonosti.

 

The Martian - elokuvaversio

Marko Ikäheimo

Arvostelin vähän aikaa sitten kirjaversion Kalaksikukossa (http://kalaksikukko.blogspot.fi/2015/11/andy-weir-martian.html), ja se oli yksi piristävimmistä uusista tuttavuuksista pitkään aikaan. Kirjan pohjalta tehty elokuvakin on menestynyt aika hyvin, joten olihan sekin jossakin vaiheessa katsottava.

Matt Damonilla on aivan älyttömän paljon karismaa. Parasta ollakin, suuri osa elokuvasta kuitenkin on päähenkilön yksinpuheluja päiväkirjatallenteina. Damon saa katsojan puolelleen aivan luonnostaan, mutta hän ei myöskään vaikuta olevan aivan väärässä roolissa tiedemieroolissakaan.

Klassikkokatsaus: Tuhkimo (1950)

Marko Ikäheimo

Jokusen aika sitten uusintakatselimme Disneyn Prinsessa Ruususen. Olen hurjassa nuoruudessani arvostellutkin sen Kalaksikukkoon (http://kxkukko.mbnet.fi/arvostel/kkarv001.htm). Näköjään tykkäsin siitä kovasti paljon. Tällä kertaa on sanottava, että hieman rupesi jo päähenkilön ylenmaallinen hyvyys ja välitön retkahtaminen komeaan prinssiin ottamaan päähän. Eritoten, kun Frozenin naulankantaan osuneet naljailut tällaisille ratkaisuille olivat tuoreessa muistissa.

Tästä syystä olin hieman epäileväinen, kun perhe päätti pitää elokuvaillan toisen Disneyn prinsessaklassikon, Tuhkimon, parissa. Minulle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta kieltäytyä. Tämä versio samasta aiheesta ei sitten aiheuttanutkaan yhtä syvää ärsyytymiskohtausta.

Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen (toim.) Käärmeenliekit. Suomalaisia lohikäärmetarinoita

Osuuskumma, 2015, 280 s.

Esipuhe, 17 novellia ja kirjalijoitten esittelyt.

Hannu Väisänen

Kokoelman novelleilla ei ole muuta yhteistä kuin lohikäärmeet, mutta nekin ovat joka novellissa erilaiset. Niinpä en komentoikaan kokoelmaa kokonaisuudessaan tämän enempää, vaan siirryn yksittäisiin novelleihin

Mixu Laurosen novelli Empiiristä on yhden sivun mittainen vitsi, mutta hyvä vitsi.

J. S. Meresmaan Hyvä emo. Lohikäärme 1870- ja 1880-luvun Tampereella ja tehtaanpatruunan poikaan rakastunut piika. Piika muistelee menneitä ja pitää lukijan odotuksia yllä viittaamalla jatkuvasti siihen, mitä kamalaa tapahtui.

Novellin kieli sopii hyvin aiheeseen, koska siinä on vanhan kielen tuntua. Se ei ole aitoa 1870-luvun kieltä, mutta ei tarvitsekaan, sillä yli vuosisadassa suomen kieli on muuttunut niin paljon, että aitoa kieltä tuskin kukaan enää jaksaisi lukea.