Pasti Koski
Aikatauluongelma
Tähtilaiva SLem-5 oli vaeltanut planeetalta toiselle ostaen ja varastaen rikkauksia. Lähinnä se tarkoitti mustaa paksua mönjää, jota Terralla kutsuttiin öljyksi. SLemin ruuman uumenissa oli jo satojen planeettojen öljyvarat. Sen maha pullisteli kuin musta kiiltävä kuula. Maha, joka olisi voinut nielaista kokonaisen planeetan."Kapteeni, perämies täällä."
"Niin, mikä on?"
"Olemme jäämässä jälkeen suunnitelmasta. Meidän pitäisi käydä vielä kymmenillä planeetoilla, mutta aikaa on vain muutamaan."
"Vakava ongelma, emme saa kiintiötämme täyteen. Se tulee merkitsemään meidän molempien palkkiossa selvää lovea. Etenkin sinun."
"Tiedän." Tietenkin kapteenin palkka oli vähemmän riippuvainen lastin arvosta. Kaikissa asioissahan vika voitiin aina sälyttää alempien niskaan. Siksi erehtymättömälle tähtilaivan kapteenille maksettiin tähtitieteellistä palkkaa.
"Ehkä sinun kannattaisi miettiä, mitkä planeetat kannattaa jättää väliin. Kiitos, loppu, kiirettä pukkaa. Ei pitäisi olla vaikea asia."
Kapteenilla oli juuri äärimmäisen tärkeä tehtävä kesken, Alfa Centaurilaisen pasianssin viimeiset vaiheet. Se muistutti suuresti Terralla tunnettuja pasiansseja, paitsi että pelivälineinä käytettiin kahta kuukiveä ja kasaa Beeta Centaurin kolmannen planeetan mustien puhaltajien putkia. Kuukiviin ja putkiin oli kaiverrettu mystisiä kuvioita joiden merkitys oli kapteenille suhteellisen tuntematon. Mutta kaikki osat olivat hyvin viehättäviä, kaiverrukset suorastaan lumoavia.
"Kapteeni, perämies täällä."
"Niin! Mitä nyt taas?"
"Suunnittelin jo eilen optimaalisen reitin, teidän pitäisi vilkaista sitä ja kapteenina hyväksyä se."
"Miksi ihmeessä minun pitäisi hyväksyä se? Minun mielestäni se ei kuitenkaan ole hyvä suunnitelma ja joudun tekemään kokonaan uuden suunnitelman."
"Aivan. Tiedän. Mutta prosessi menee niin että perämies suunnittelee ja kapteeni hyväksyy, ennen ei voida toteuttaa. Tämä on laatukäsikirjassa sivulla kuusisataa …"
"Miksi et kertonut jo eilen tällaisen suunnitelman tarpeellisuudesta? Nyt ei ole oikea hetki."
"Koska kapteenilla oli eilen kiireitä joidenkin kuukivien ja niiden kuvioiden tulkitsemisen kanssa."
"Totta. No hyvä on, tule huoneeseeni tunnin kuluttua esittelemään se suunnitelmasi. Odotan täsmällisyyttä."
Rata yksi
Kapteenin huone oli entinen komentosilta jonka hän oli ominut itselleen sen maisemien vuoksi. Ja koska oli kapteeni. Huone sijaitsi aluksen korkeimmalla kohdalla ja siitä oli esteetön näköala joka suuntaan. Tosin tällä hetkellä näkymät olivat aika yksitoikkoiset, koska kaikkialla oli vain mustaa avaruutta ja tähtiä. Yksitoikkoisuuden rikkoi ainoastaan takana kauniisti kiiltelevä aluksen runko. Se heijasteli täydellisesti tähtiä koska perämiehen yksi tärkeimpiä tehtäviä oli puhdistaa ja vahata se joka viikko. Vahana käytettiin kiinteää 1900-luvun lopun autovahaa joka oli kapteenin mielestä parasta. Nestemäiset vahat eivät saaneet runkoa kiiltämään samalla tavalla.Perämies katsoi kapteenin huonetta ja etsi paikkaa kartoille. Se ei ollut helppoa sillä huoneessa oli vain yksi pieni pöytä, joka oli täynnä kiviä ja putkiloita. Kapteeni rakasti järjestystä. Siksi pöytiäkin oli vain yksi.
Kapteeni huomasi tilanteen ja osoitti lattiaa edessään.
"Levitetäänpä ne vaikka tähän", hän sanoi ja osoitti suurta lattia-aluetta kengänkärjistään kaukana odottavaan lepotuoliinsa.
Perämies meni lattialle polvilleen ja levitti paperit kapteenin eteen. Hän ei ollut ensimäistä kertaa kapteenin huoneessa ja tiesi että kaikki piti tulostaa isoin kirjaimin, jotta kapteeni näki seisaaltaan mitä papereissa luki.
Kapteeni katsoi hetken perämiehen papereita ja sanoi: "Hyvää työtä perämies, katson suunnitelmaasi huomiseen iltapäivään mennessä. Sovitaan uusi tapaaminen 1400. Sillä aikaa ehdit käydä tarkistamassa perän säteilyarvot, jottei mitään yllättävää pääse tapahtumaan."
"Säteilyarvot ovat normaalit. Tulin 20 minuuttia sitten tarkistuskierrokselta."
"Hienoa, ehkäpä sitten käyt tarkistamassa ettei lasti ole liikkunut. Odotan ripeää toimintaa perämies."
He molemmat tiesivät ettei lasti voinut liikkua minnekään. Se oli isossa öljysäiliössä aluksen ruumassa. Niin tai, nestettähän se oli, tietysti se liikkui. Perämies yritti olla ajattelematta asiaa liikaa ja päätti käydä ruumassa aamulla. Hän tiesi paikkansa. Hänen tehtävänsä oli saada kapteeni onnistumaan omassa tehtävässään parhaalla mahdollisella tavalla, siksi jokainen kapteenin antama tehtävä oli tärkeä. Jos perämiehellä oli joskus vaikeuksia ymmärtää kapteenin käskyjä, se täytyi johtua hänen alemmasta tietämyksensä tasosta.
Rata kaksi
"Noniin, aloitetaanpa", totesi kapteeni kun perämies oli saapunut hänen huoneeseensa. Nyt papereita oli levitettynä sen ainoalle pöydälle.Kapteeni oli laskenut perämiehen keräämien tietojen pohjalta uuden radan.
"Kapteeni varmasti tietää, ettei tämä reitti tuota eniten?"
"Tuotto on suhteellista. Katso miten kauniita lentoratoja suunnitelma tuottaa."
"Aivan." Kapteeni pyrki aina kaikessa täydellisyyteen. Hän ei halunnut aluksen reitin tekevän satunnaisen näköisiä kiemuroita sinne tänne. Perämies tiesi ettei kannattanut olla eri mieltä. Kapteenin suunnitelma oli aina parempi. Mutta sitten hän huomasi radassa vaarallisen kohdan jota hän ei voinut olla osoittamatta.
"Herra kapteeni, eikö reitti kulje tässä aivan liian läheltä Ypsilon Khin pohjoispuolella olevaa mustaa aukkoa. Se voi repiä aluksen kappaleiksi."
"Mutta katso tätä rataa! Voimakas gravitaatiokenttä saa radan kaartumaan tästä Ypsilon Rhean ja Omega Khin kautta kauniisti Omega Omega Beetalle."
"Mutta radan kauniilla kaarella ei ole paljonkaan merkitystä, jos musta aukko repii meidät palasiksi. Eikä siksikään, että meidän on pysähdyttävä Omega Khissä."
"Omega Khi? Olikos meidän tarkoitus …"
"Siellä on koko alueen rikkain planeetta, emme voi mitenkään sivuuttaa sitä."
"Hm. Ehkäpä meidän on sitten hieman kaarrettava etelään tässä ja tässä. Jos käymme ensin Tau Taussa ja sen jälkeen Omega Khissä, reitistä tulee varsin kauniin symmetrinen."
"Kuten haluatte kapteeni." Tau Taussa tuskin oli mitään ostettavaa, ellei halunnut hiekkaa, mutta hänen tuskin kannatti keskustella asiasta enempää.
"Noniin perämies. Pääsimme asioista jälleen yhteisymmärrykseen, yhteistyöllä asiat hoituvat, vai mitä? Ohjatkaa alus uudelle radalle. Odotan ripeää toimintaa perämies."
Niittien tarkistus
Perämies oli saanut tehtäväkseen tarkistaa kaikki aluksen niitit. Kapteeni huolestui kun hänen huoneestaan löytyi vuosi sitten niitti, jonka alkuperä ei selvinnyt. Se puuttui jostain. Kuka tietää kuinka kriittisestä paikasta? Jokaisessa niitissä oli luonnollisesti merkittynä sen oikea paikka, mutta tästä yksilössä se oli kulunut pois. Ilmeisesti se oli ollut löysällä jo vuosisatoja ja hankautunut tunnistamattomaksi."Kapteeni, täällä perämies."
"Niin, perämies. Joko kaikki niitit on huolellisesti tarkastettu?"
"Ei aivan mutta näen täältä ulkopuolelta jo Ypsilon Rhea Gamman lähestyvän. Meidän olisi aika ohjata alus kiertoradalle, muutoin saatamme törmätä. Ellei kapteeni halua sitten itse suorittaa ratalaskuja ja ohjata alusta."
"Aivan. Asioilla on oma tärkeysjärjestyksensä eli tärkeimmät hommat ensin, siis asiat oikeaan järjestykseen. Tapaamme komentosillalla kun olette suorittanut laskelmat. Odotan ripeyttä toiminnassa."
Ypsilon Rhea Gamma
Perämies laski lähestymisrataa kun kapteeni soitti: "Perämies, mikä on tilanne, onko ratalaskelmat tehty?""Aivan kohta kapteeni."
"Mikä siinä kestää, eikö tämä ole tehty jo monta kertaa?"
"Totta, mutta kohde on aika haastava. Tämä on seitsikkoplaneetta. Osuminen Gamman kiertoradalle on melkoisen monimutkainen operaatio. Kaikki massat ovat varsin suuria ja lähellä toisiaan."
"Mitä siellä voi olla tärkeämpää kuin ratalaskut?"
"Olen nimenomaan laskemassa rataa, mutta laskenta kestää vielä jonkin aikaa. Tietokone on jotenkin hidas."
"Älkää esittäkö, minä olen laskeutunut monta kertaa seitsikoille, kerran jopa kymmenikölle."
"Oliko se se kerta kuin alus jakaantui kymmeneen osaan?"
"Ei suinkaan, laskeutuminen onnistui tietenkin täydellisesti. Kymmeneen osaan jakautuminen tapahtui aivan muualla, eikä se liittynyt mitenkään ratalaskelmiin vaan onnettomaan kymmenrenkaiseen kuuhun, joka sirkkelöi alukseni pätkiksi. Syy ei ollut minun ratalaskujeni vaan karttojen. Kuuta ei ollut kartoissa lainkaan. Lähetin asiasta valituksen karttaosastolle."
"Eivät ehkä olleet koskaan käyneet koko alueella."
"Aivan, olivat tehneet kartan toisen galaksin piirustusten pohjalta, väittivät että samanlaisia ne kaikki ovat."
Kapteenin ranneke piippasi ja hän muisti samalla miksi tietokone oli hidas. Hän oli käskenyt sen laskea suurimmalla mahdollisella tarkkuudella parhaan siirron keskeneräisessä pasianssissa. Hän keskeytti laskennan tilapäisesti ja lähes välittömästi perämies ilmoitti: "Lopultakin ratalaskut valmistuivat. Tulen sinne."
"Planeetta lähestyy koko ajan. Odotan pikaista toimintaa perämies."
Laskeutuminen
"Planeetta on todella mielenkiintoisen näköinen, kokonaan vihreän viidakon peitossa. Täällä on järjestettävä safari!” Mikään ei saanut kapteenia innostumaan niin kuin viidakko ja sen mahdolliset salaperäiset asukkaat, paitsi ehkä kauniit lentoradat."Lieneekö tuo tarpeen? Pääkaupunki on tuossa. Saamme sieltä kaikki matkamuistot ja kaiken öljyn mitä heillä on."
"Perämies, rentoudu! Ensin työ ja sitten huvi. Haemme öljyt ensin, sitten teemme safarin."
He laskeutuivat sukkulalla pääkaupunkiin, joka oli täynnä omituisia vihreän liman peittämiä, punasilmäisiä, viisijalkaisia otuksia. Kaupunki oli tehty oranssista mudasta ja vahvistettu puukepein. Katot olivat enimmäkseen vihreistä lehdistä.
"Mahtava paikka! Miten alkukantaista! Nyt vain etsimme sen pääjehun palatsin ja teemme kaupat. Paljoko meillä on vielä jäljellä niitä sinisiä, pimeässä hehkuvia lasihelmiä?"
"Paljon."
"Hyvä, minusta näyttää että palatsi on tuolla. Tuo korkein rakennus jossa on keltaisia lippuja."
Heidät saatettiin aivan rakennuksen huipulle, jossa hallitsija istui joutilaan näköisenä. Hissinä toimi puusta tehty lava, joka köysien ja väkipyörien avulla nousi rakennuksen sisäpihalta. Kapteeni esitteli lyhyesti asiansa ja hallitsija vaikutti kiinnostuneelta.
"Kauppatavaranne on mielenkiintoista mutta valitettavasti minä en voi myydä teille planeetan öljyä", valtaistuimellaan istuva vihreän liman peittämä, punasilmäinen, viisijalkainen otus sanoi.
"Ja miksi ei, arvon ruhtinas?" kapteeni kysyi.
"En hallitse koko tätä planeettaa, en tiedä missä kaikki öljy on. "
"Kuka hallitsee öljyänne, tiedän korkeutenne?"
"En tiedä tarkkaan, minä hallitsen vain tätä aluetta joka näkyy istuimeltani."
Kapteeni ja perämies katselivat ympärilleen. Valtaistuin oli puunlatvojen yläpuolella, siitä näkyi joka suuntaan keinuvia vehreitä puunlatvoja, lintuja ja latvuston asukkeja. Pelkkää sankkaa viidakkoa joka suuntaan taivaanrantaan asti. Maisema uinui kirkkaassa auringon paisteessa, linnut lauloivat ja hyönteiset sirittivät korvia huumaavasti.
"Hyvä on. Meille riittää tämän alueen öljy. Olemmeko me nyt tehneet sopimuksen?"
"Emme vielä."
"Millaisia muodollisuuksia sopimus edellyttää, ylhäisyys?"
"Nuo helmet joita tarjoatte, ovat aivan tavallisia lasihelmiä joissa tapahtuu kemiallista valon emissiota. Osaamme valmistaa niitä itsekin. Mutta teillä on jotain mihin voisin vaihtaa öljyn."
"Ja mikähän tämä olisi?"
"Haluan tyttärenne vaimokseni", hallitsija sanoi perämiestä osoittaen.
Kapteeni katsoi uteliaasti perämiestä. "Se ei ole mahdollista, eikä hän ole tyttäreni. Hän ei edes ole tyttö."
"Tytär tai ei. Ilman häntä kauppoja ei tule."
Kapteeni katsoi loputonta vihreyttä ympärillään ja yritti keskittyä ongelmaan. Hän mietti kuka kiillottaisi aluksen ja kuka selvittäisi niittiongelman jos perämiehestä olisi luovuttava. Tilanne oli hankala.
"Ehkä tapaamme huomenna samaan aikaan, samassa paikassa? Minun on keskusteltava asiasta kumppanieni kanssa. Miten olisi se lupaamanne safari viidakkoon? Voisimme samalla neuvotella."
"Safari voidaan järjestää, mutta en tingi vaatimuksestani. Ehdotan että nousemme huomenna aikaisin aamulla. Lähdemme ennen auringon nousua."
"Tehkäämme niin. Olemme täällä hyvissä ajoin aamulla, teidän armonne", kapteeni sanoi ja kumarsi hallitsijalle.
Tiedonhaku
Alukselle palattaessa perämies ja kapteeni olivat aluksi ääneti. Kun he olivat varmasti kahden, perämies kysyi huolissaan: "Kapteeni, ette kai te aio antaa minua tuolle niljakkeelle vaimoksi?""Niljakkeelle? No-no, eipäs olla rasisteja. Kukaan ei voi ulkonäölleen mitään."
"Mutta aiotteko?"
Kapteeni hieroi hetken mietteliäänä leukaansa. "En tietenkään. Halusin voittaa aikaa. Meidän on keksittävä jotain hallitsijalle. Jotain yhtä arvokasta kuin sinä. Ei sen pitäisi olla kovinkaan vaikeaa."
"Pitäisi tietää mikä minussa oikein vetoaa hallitsijaan. Löytyisiköhän kirjastosta mitään selvitystä näiden otusten naisihanteista?"
"Juuri tätä olin sanomassa. Etsipäs tietokannasta kaikki tieto, ehkä keksimme jotain. Tavataan huoneessani tunnin kuluttua." Ja molemmat menivät omille teilleen, kapteeni huoneeseensa katsoman kuukiviä ja perämies komentosillalle etsimään aluksen slempediasta kuvauksia gammalaisista.
Gammalaisen naaraan tärkein ominaisuus on kiiltävä iho, väitti tietokanta. Mitä kiiltävämpi sen parempi. Taruissa puhutaan sankarittaresta jonka iho oli metallinhohtoinen. Merkilistä, miten sellaisen limakasan ihanne voi olla metallipintainen otus, perämies ihmetteli. Toisaalta syy oli yhdentekevä. Ehkä jokin historiaan liittyvä kummallisuus.
Innoissaan perämies otti yhteyttä kapteeniinsa. "Herra kapteeni, olen ehkä löytänyt ratkaisun.”
"Hienoa. Millaisen?"
"Hallitsija haluaa kiiltäväihoisen vaimon, metallinhohtoinen on halutuin. Meillähän on jossain se toimimaton tarjoilija. Saan siihen varmasti sen verran eloa että se tyydyttää hallitsijaa. Hallitsija suorastaan häikäistyy kun näkee sen."
"Hyvä on. Pistäisin parastani, perämies. Tiedät mitä tapahtuu jos suunnitelmamme ei onnistu?"
Perämies säikähti. "Joudunko hänelle vaimoksi?"
"Näin saattaa käydä."
Perämies oli suorastaan kauhuissaan ajatuksesta. "Ehdottaisin että herätämme muutaman muunkin vaimoehdokkaan, esimerkiksi kokin ja astrologin."
"Olin juuri ehdottamassa samaa, ei jätetä asiaa yhden kortin varaan. Tehkää juuri niin perämies"
"Kiitoksia kapteeni. Hallitsijan on itse tehtävä valintansa, hän ei missään tapauksessa saa kuvitella että ohjailemme häntä."
"Aivan oikein. Pistäkää koko sakki trimmikuntoon. Perämies, odotan kaiken olevan aamulla kunnossa."
Safari
Safari oli alkanut mukavasti ja hallitsija suorastaan säteili. Saalista oli saatu melkoisesti. Yksi lyhytkaulainen kirahvi, yksi hampaaton leijona ja kolme kärsätöntä villisikaa. Sinunkaupat oli tehty ja kaikki sujui pienessä sievässä kurpitsamehun ja kasviöljyn huumassa."Kapteeni hyvä, täytyy sanoa että sinulla on silmää henkilökunnalle. Mistä olet löytänyt noin pätevää väkeä?"
"Se on taito. Se on taito joka joko on tai sitten ei", kapteeni hymyili silmää iskien.
"Aivan. Tyttäresi on sievä, mutta ethän pane pahaksesi jos sanon, että itse asiassa tämä pyylevämpi valkolakkinen on minusta oikeastaan kiinnostavampi."
Kapteeni katsoi vuoroin kokkia, tarjoilijaa, perämiestä ja hallitsijaa eikä osannut sanoa hetkeen mitään.
"En kai minä nyt vain loukannut? Se on tämä kurpitsamehu, se tuo suuhuni mitä sattuu. Tyttäresi on todella hurmaava, mutta ajattelin ettet ehkä raaski luopua hänestä?" hallisija kuiskaili kapteenille. Iski silmää parilla päänsä yläpuolella keikkuvalla silmänmollukalla ja tuijotti muilla perämiehen kanssa keskustelevaa kokkia.
"En suinkaan. Ei siitä ole kysymys. Tarkoitan että ymmärrät tunteeni aivan oikein, hän on kuitenkin ainoani."
"Näin vähän laskeskelinkin."
"Voinemme pitää asiaa sovittuna?" kapteeni kysyi helpottuneena ja oli jo ojentamassa kättään kaupanteon vakuudeksi.
"Kyllä. Valtakuntani öljyt tuota kaunokaista vastaan." Hallitsija puristi yhdellä limaisista käsistään kapteenin ojennettua kättä.
"Asia sovittu", kapteeni totesi hymyillen.
Seuraavana päivänä kapteeni ja perämies pumppasivat koko planeetan öljyt alukseensa, hyvästelivät hallitsijan uusine vaimoineen ja jatkoivat matkaansa kohti seuraavaa planeettaa.
"Kokki! Miten hallitsija valitsikin sopivasti! Kaikkein hyödyttömin robotti koko aluksella", sanoi kapteeni perämiehen jo kiihdyttäessä kohti seuraavaa päämäärää.
"Totta. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, minusta tuntui että kokkikin oli tyytyväinen. Nyt hän saa kokata niin paljon kuin haluaa."
"Perämies, odotan kauniita lentoratoja."
Omega Khi Alpha
Planeetta oli monen risteävän reitin varrella ja pääsy planeetalle oli helppo. Siinä olivat ilmeiset syyt sen loisteliaaseen menestykseen kauppapaikkana, niin kaukaisessa menneisyydessä kuin tänä päivänä."Tämä on todella mahtava paikka. Täältä löytyy mitä tahansa", kapteeni totesi astelessaan Omega Khi Alphan kapeita basaarikatuja perämiehen kanssa. "Valitettavasti vai hinnatkin ovat sen mukaisia."
"Totta. Näittekö tuota kuukivistä ja savuttajista tehtyä pasianssia. En ole missään nähnyt noin upeaa", perämies ihasteli. "Hinta vain on törkeä, kymmenen kertaa liian korkea. Kolme kamelia. Olen pelannut tuota sama peliä joskus kauan sitten muttereilla ja niiteillä. Mielenkiintoinen peli."
"Aivan", kapteeni totesi vaisusti. Hän oli maksanut pelistä yhden planeetan öljyt. Mutta sehän ei ollut hänen henkilökohtainen menetyksensä.
"On toisaalta käsittämätöntä miten tällainen kuuma hiekkaplaneetta on koskaan voinut muuttua kauppapaikaksi. Miksi ihmiset ovat yleensä asettuneet tänne? Täällä tuskin kasvaa mitään. Alku on varmasti ollut todella ankeaa."
"Ostakaa bakteeri, joka muuttaa veden arvon kymmenkertaiseksi", hämärän näköinen ja pitkätuntosarvinen otus kuiski kapteenin korvaan. Ääni oli kuin heinäsirkalla, ulkonäkö kuin suurella pilleripyörittäjällä.
"Miten bakteeri muka sen tekee?"
"Kumpi on arvokkaampaa vesi vai öljy", muukalainen kysyi ympärilleen vilkaisten.
"Onhan öljy tietenkin arvokkaampaa, siitä saa energiaa ja sillä voi voidella …", aloitti kapteeni.
"Aivan. Kapteeni ei ole tyhmä. Kapteeni on lukenut."
"Niin. Ja sinä tietysti myyt tuota bakteeria pilkkahintaan?"
"En tietenkään pilkkahintaan mutta edullisesti teille. Tonni vettä minulle ja pullo bakteereja teille"
"Mielenkiintoista."
"En minä luottaisi tuohon olioon", perämies kuiskasi.
"Hmm. Ystävänne ei usko. Voin todistaa bakteerieni tehon. Tulkaa perässäni laboratoriooni niin näytän. Teillähän on varmaan vettä mukananne?" siritteli otus ja lähti kohti kapeaa poikkikatua. Kadun yli roikkui värikkäitä kankaita juuri kapteenin silmien korkeudella ja hänen oli koko ajan kumarreltava niiden alitse.
"Saattaa olla", kapteeni sanoi vilkuillen varovasti ympärilleen. Tietysti oma vesipullo oli syytä olla mukana tukahduttavan kuumassa autiomaakaupungissa. Veden hinta saattoi olla täällä pöyristyttävän korkea.
Olio johdatti heidät basaarin laidalla olevaan telttaan ja sen alla olevaan luolastoon joka näytti loputtomalta. Oviaukko oli täysin pyöreä ja niin olivat käytävätkin jotka ulottuivat kauaksi basaarialueen alle. Kaikkialla oli lievä kemikaalien tai ehkä lannan haju.
"Noniin. Antakaahan minulle hieman sitä vettänne."
"Tässä."
Sarvipää kaatoi vettä hieman mukiin ja palautti sitten pullon kapteenille. "Katsokaa mitä tapahtuu kun tipautan pisaran bakteerejani siihen."
Ja totta ihmettä, vesi muuttui mustaksi tahmeaksi öljyksi muutamassa sekunnissa.
Kapteeni kaatoi ainetta suuhunsa ja analysoi hetken. "Todellakin, tämä on öljyä." Hän katsoi perämiestä joka puisteli päätään.
"Selvä tehdään kaupat. Toimitamme teille veden."
"Oli ilo tehdä kauppaa kanssanne. Mutta pieni varoituksen sana. Bakteeri leviää erittäin helposti vedessä. Muistakaa se."
"Aivan, ymmärrän."
Käytännön järjestelyistä sovittiin ja kapteeni sai taskuunsa hyvin pehmustetun säiliön bakteereja. Sarvipäinen kauppias sai tonnin vettä.
Aluksella kapteeni oli rauhaton, hän tarkkaili bakteeripulloa mietteissään. "Jos tämä toimii, olemme rikkaita. Seuraava päämäärämmehän on Omega Khi Beeta, joka on pelkkää merta.”
"Aivan, mutta epäilen että tässä on jotain mätää."
"Epäilyt pois. Perämies, odotan huippunopeutta."
Omega Khi Beeta
Alus oli saapunut kauniisti kaartuvaa rataa Omega Khi Beetan kiertoradalle. Matkan aikana perämies oli käynyt kerran läpi kaikki loputkin aluksen liitokset, mutta ei ollut löytänyt yhtään puuttuvaa niittiä."Perämies, onko kaikki valmista pinnalle siirtymiseen?"
"Kyllä-kyllä kapteeni."
Hetken kulutta kapteeni otti yhteyttä uudelleen.
"Perämies. Voisitteko tulla käymään komentosillalla?"
"Totta kai, mikä ettei." Perämies hieman ihmetteli kapteenin ääntä. Hän kuulosti jotenkin pehmeältä. Saapuessaan ahtaalle komentosillalle kapteeni istui lattialla ohjauspöydän vieressä.
"Mutta kapteeni, miksi te istutte siellä lattialla?"
"Minun toisessa jalassani on jokin ongelma, en pääse ylös, voisitko auttaa."
"Totta kai. Mistä tämä johtuu? Pitäisikö herättää joku asiantuntija hibernaatiosta tutkimaan jalkaanne? Meistä ei kumpikaan tietääkseni osaa korjata jalkoja."
"Ei ole tarpeen. Tämä menee kyllä ohi kunhan pääsen ylös. Katsotaan asiaa uudelleen myöhemmin. Vaiva ei ole uusi, se alkoi jo vuosi sitten. En ymmärrä mikä jalassa on, aivan kuin siitä puuttuisi jotain."
"Huvipurtenne on valmiina odottamassa laiturilla viisi. Pääsettekö sinne omin voimin?"
"Ilman muuta, olenhan jo pystyssä. Hakekaa tarvikkeet, tapaamme siellä."
"Hyvä on kapteeni."
Planeetta oli lähes kokonaan veden peittämä, siellä oli vain muutamia saaria, jotka oli jo kauan sitten päällystetty asfaltilla, betonilla ja pilvenpiirtäjillä. Täältä kapteeni toivoi voivansa ostaa vettä edullisesti.
Pian molemmat seisoivat pääkaupungin satamassa. Kapteenin valkoinen risteilijä oli laiturissa tuhansien muiden alusten joukossa. Ilma oli suurenmoinen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja valkeat linnut kirkuivat veneiden yläpuolella. Kapteenikin säteili. Hänen risteilijänsä oli suurempi kuin kenenkään muun, ainakin tässä laiturissa. Meren tuoksu oli rauhoittava monen avaruudessa vietetyn vuoden jälkeen. Kapteeni ei ollut huomannut, miten hän oli kaivannut ulos tunkkaisesta aluksestaan aavalle merelle.
"Perämies, kun palaamme alukselle meidän on tehtävä siellä joitain muutoksia."
"Millaisia?" perämies kysyi hieman pelokkaana. Muutokset olivat aina pelottavia. Ne jäivät hänen toteutettavakseen ja kapteeni ei yleensä ollut mihinkään kovin tyytyväinen. Hän ei ollut tyytyväinen koska koko ajan muutti mieltään. Muutti mieltään koska ei tiennyt itsekään mitä olisi halunnut.
Kapteeni mietti saisiko alukselle jotenkin mahtumaan sataman, lintuja ja meren. Alus oli varsin tilava ja helposti muunneltava. Hän pääsisi useammin merelle huvipurrellaan. Ajatusta pitää kehitellä. Kohta saadaan vettäkin lisää, ainakaan sen puute ei olisi ongelma.
"Kyselin jo vedestä ja meidän on neuvoteltava suoraan ministeriön kanssa suurten vesimäärien nostamisessa. Mutta en usko sen kanssa tulevan suurempia ongelmia. Vedestä ei ole täällä puutetta. Menemme suorinta tietä vesiministeriöön joka on tuo korkea rakennus oikealla.”
Rakennus oli sininen, enimmäkseen lasia ja jotenkin saatu heijastamaan meren aaltoja alas kadun kulkijoille. Veden ostajat otettiin ystävällisesti vastaan ja kaupat syntyivät odotetun helposti.
"Noniin. Nyt veden nosto on selvä. Aloitamme heti kun pääsemme ylös aluksellemme. Veden ja bakteerin avulla tulemme ylittämään tavoitteet reilusti. Tulemme saamaan ruhtinaallisen palkkion!" kapteeni sanoi käsiään hykerrellen.
Perämies katseli mietteliäänä ulos avaruuteen ja kysyi lopulta: "Miten kapteeni on suunnitellut käyttävänsä suuren palkkionsa?"
"Kuinka niin?”
"Kai kapteeni on jotain suunnitellut tekevänsä sillä tähtitieteellisellä valuuttamäärällä, jonka hän saa tästä matkasta? Matka loppuu kohta."
Kapteeni oli yllättynyt: "Matkan päätyttyä? Aivan. Kun matka päättyy, saamme molemmat melkoisen palkkion. Ja kohta matka päättyy." Kapteeni ei ollut ajatellut koko asiaa 2895 vuoteen. Hänhän oli kapteeni. Mitä kapteeni voisi muuta tehdä kuin olla kapteeni? Miksi hänen pitäisi tehdä jotain muuta? Ei hän ollut miettinyt asiaa. Aika oli mennyt kuin siivillä. "Tarkoitan siis", kapteeni yritti mutta ei tiennyt miten jatkaa. "Mitäs perämies aikoo tehdä?" hän keksi lopulta.
"Olen suunnitellut tämän jo ennen matkaa: Ostan öljynkeräysaluksen ja ryhdyn sen kapteeniksi."
"Kapteeniksi? Eihän se ole mahdollista. Ei perämiehellä ole taitoja sellaiseen.”
"Taitoja? Mikä ongelma on hankkia taidot kun on määrättömästi varoja?"
"Aivan. Totta. Minähän voisin tehdä saman. Miksikähän minä ryhtyisin? Minun palkkioni on kymmenkertainen, voisin hankkia taidot kymmenen kertaa vaativampaan hommaan kuin kapteenin homma. Mikähän olisi sopiva?" Kapteeni jäi hänkin katselemaan ulos avaruuteen. Hieroi leukaansa ja mietti.
"Osaako kapteeni tarkistaa aluksen kaikki niitit?"
"En, sehän on perämiehen homma."
"Osaako kapteeni tarkistaa perän säteilyarvot?"
"Sekin on perämiehen tehtäviä!"
"Osaako kapteeni kiillottaa kiinteällä autovahalla aluksen ulkokuoren?"
"En tietenkään, se on perämiehen hommia, miksi minun pitäisi sellaista tehdä?"
"Niin. Mikähän olisi tehtävä jossa vaaditaan taitoja kymmenen kertaa enemmän kuin kapteenin tehtävässä?", perämies kysyi ja poistui kiireisen näköisenä kapteenin huoneesta.
Veden nosto
Nosto aloitettiin heti seuraavana aamuna ja poikkeuksellisesti öljysäiliöitä täytettiin siis pelkällä vedellä. Kun nosto oli puolessa välissä, kapteeni kaatoi puolet bakteerista säiliöön ja välittömästi koko säiliöllinen vettä alkoi muuttua öljyksi. Valitettavasti nostoputki pysähtyi samalla hetkellä ja öljyksi muuttunutta vettä valui hieman takaisin mereen."Kapteeni! Katastrofi. Bakteereita valui takaisin mereen. Mitä teemme?"
"Voihan jakoavain. Yritä seurata mitä meressä tapahtuu. Tulen sinne."
Perämies meni suurelle kaukoputkelle ja suuntasi sen mereen siihen kohtaan, jossa nousuputki oli ollut ja kuten hän pelkäsi, meri muuttui vähitellen mustaksi. Musta alue levisi joka suuntaan tasaisella nopeudella.
"Kapteeni! Tämä on katastrofi, kaikki planeetan meret muuttuvat mustaksi öljyksi! Mitä teemme? Lähdemmekö karkuun?"
"Katsotaan hetki mitä tapahtuu, ehkä vettä on liian paljon. Ehkei kaikki voi muuttua öljyksi. Avaa kaikki tietoliikennekanavat kuunteluun."
Molemmat katselivat jännittyneinä uutislähetyksiä. Kuvaa tuli myös alueelta, jossa meri alkoi muuttua mustaksi. Tuntui siltä kuin planeetan asukkaiden mielestä kyseessä ei olisikaan mikään katastrofi. Itse asiassa näytti siltä että veden muuttuminen öljyksi oli pysähtynyt. Muutaman tunnin kuluttua meri oli jälleen kirkas. Koko asia ei näyttänyt nostavan minkäänlaista kohua ja niinpä SLem-5 laski putken uudelleen mereen ja jatkoi pumppauksia toiseen säiliöön. Kun sekin oli täynnä, kapteeni kaatoi lähes kaikki loput bakteerit öljyn sekaan. Nyt huolellisemmin, vasta sen jälkeen kun pumppaus oli loppunut ja imuputki oli varmasti ylhäällä aluksessa.
"Perämies! Tule katsomaan, jossain no nyt vikaa."
Perämies tuli öljysäiliöille, näki kuinka toinen oli täynnä mustaa öljyä ja toinen pelkkää kirkasta vettä. Kapteeni kokeili vettä sormellaan ja maistoi. "Vettä! Miten tämä on mahdollista? Lisäsin juuri bakteerit siihen."
"Ehkäpä he lisäsivät veteen jotain joka estää veden muuttumisen öljyksi?"
"Merkillistä."
Molemmat nousivat ruumasta ylös. Kapteenin jalka tuntui toimivan entistä huonommin. Hän kiroili tilannetta, mutta vähitellen hänen kätensäkin alkoi kitistä ja narista. Lopulta hän muuttui lähes liikkumattomaksi.
Kapteenilla ongelmia
"Mitä hemmettiä tämä oikein on? En pääse liikkeelle lainkaan! Ja katso mitä nivelistäni valuu. Vettä!" kapteeni manasi.Perämies tutki kapteenin polvea ja käsiniveliä.
"Minusta tuntuu että polvissanne on useitakin vikoja. Huoneestanne löytyneen niitin arvoitus on ratkennut, kapteeni. Se puuttuu polvestanne. Lisäksi kaikkialla on ruostetta ja vettä. Aivan kuin kaikki öljynne olisivat muuttuneet vedeksi", totesi perämies.
"Miten se olisi mahdollista", kapteeni ihmetteli mutta samalla molemmat katsoivat toisiaan.
"Ei kai planeetalla käytetty bakteeria joka muuttaa öljyn vedeksi?" perämies sanoi ääneen heidän yhteisen ajatuksensa, koska kapteenin puhekyky alkoi olla jo aika huono. Ääni oli lähinnä lorinaa ja nyt ruoste alkoi valua myös suupielestä.
"Teidän on parasta ottaa välittömästi öljykylpy."
Nitisten ja natisten kapteeni juoksi kohti ruumaa ja hyppäsi ensimmäiseen öljytankkiin vaikka perämies yritti estellä: "Ei, ei kapteeni. Ei sinne! Odottakaa!" Mutta liian myöhään. Kaikki öljysäiliön öljy muuttui vedeksi jota roiskui ympärillä oleviin öljysäiliöihin.
"Vetenne on saastunutta! Se sisältää öljyn vedeksi muuttavan bakteerin. Teidät pitää ensin desinfioida!"
Ja niin perämies onki kapteeninsa vesisäiliöstä, desinfioi hänet ja etsi öljykannun jonka sisältö ei ollut muuttunut vedeksi. Kapteeni oli kuitenkin todella huonossa kunnossa: niveliä oli rikki, transistoreita oli palanut ja hydrauliikassa oli vuotoja. Yhteisellä päätöksellä kapteeni meni hibernaatioon odottamaan asiantuntevaa huoltoa.
Ylennys
Ennen hibernaatiotaan kapteenin oli ollut pakko antaa perämiehelle oikeus ladata ohjelmamoduulit jotka antoivat hänelle kapteenin arvon ja tiedon. Nyt hän ymmärsi kaiken kristallin kirkkaasti: Hänen ei tarvinnutkaan varsinaisesti ymmärtää, hän tarvitsi vain kaiken ymmärtävät alaiset.Hänellä oli myös suuri lasti erikoisvettä joka ei voinut muuttua öljyksi. Hän etsi kartalta saastuneita planeettoja jotka olisivat ehkä kiinnostuneita. Sekoittamalla tämä vesi öljyn likaamaan veteen, syntyisi mitä ilmeisimmin puhdasta vettä. Se olisi varmasti haluttua tavaraa usealla planeetalla.
Perämies katseli ensin karttaa ja alkoi sitten piirrellä rataa valitsemaansa kohteeseen, Terraan. Maailmaan jonka meret olivat odottaneet puhdistusta jo vuosituhansia. Nopein reitti olisi ollut varsin kiemurainen, niinpä hän päätti tehdä kauniin kaaren Omega Centaurin kautta varsin läheltä Kappa Centaurin mustaa aukkoa.
Minun pitää varmaan herättää joku hibernaatiosta lakaisemaan tämä lattia ja kiillottamaan ulkokuori, uusi kapteeni mietti ja katseli pöydällä lojuvaa pasianssia. Hän oli mielestään joskus hallinnut sen salat, muttei enää oikein muistanut mikä oli pelin idea. Kuukivissä ja putkissa oli tutut kuvio, mutta hän ei ollut koskaan aikaisemmin huomannut niiden mystistä kiehtovuutta. Katseltuaan hetken kuvioita hän oli aivan haltioissaan, unohti kaiken muun ja keskittyi täysin pelivälineisiin.
Kirjoittajalle voi lähettää suoraan palautetta osoitteeseen sebastien.koski(at)gmail.com.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti