Hamiltonin Void-trilogian ensimmäinen osa
Marko Ikäheimo
Kirja on jatko Hamiltonin Commowealth -universumin tarinaan. Pandoras Star ja Judas Unchained -kirjoissa kuvattu prime-sota on tuhatkunta vuotta sitten tapahtunutta muinaishistoriaa. Osa aikaisemmissa kirjoissa tavatuista hahmoista on vielä mukana kuvioissa, enemmän tai vähemmän muuttuneita. Kirjan varsinainen pääongelma on tällä kertaa galaksin keskustassa oleva tyhjä alue. Se ei ole varsinaisesti musta aukko, kuten aikaisemmin luultiin. Aluella on muutaman vuosimiljoonan (tai sinnepäin) välein tapana laajentua ja ahmaista sisäänsä kulloisellakin raja-alueella sijaitsevat tähtijärjestelmät.
Ikivanha ja voimakas Raelien sivilisaatio on omistanut koko olemassaolonsa Tyhdyyden salaisuuksien selvittämiselle. Se on rakentanut alueen rajalle tarkkailupisteitä ja puolustusjärjestelmiä, joiden tarkoituksena on estää raja-alueen uusi siirtyminen. Kukaan ei tiedä, onko näistä järjestelmistä tosipaikan tullen mitään hyötyä.
Voimakas ihmistelepaatti Inigo uneksui aikoinaan, että Tyhjyyden sisällä on itse asiassa sinne ulkopuolisesta universumista ajautuneiden ihmisten sivilisaatio. Tämän vaiheet paljastuvat Tyhjyyden ulkopuolisille sarjassa unia, jota Inigo jakaa seuraajiensa kanssa. Myöhemmin tämä "Living Dream" -kultti päättää järjestää pyhiinvaelluksen, jossa miljoonat yrittävä tunkeutua raja-alueen lävitse avaruusaluksissa. Sattuneesta syystä galaksin muut lajit eivät ole erityisen tästä mahdollisesti koko Linnuradan ahmaisevan voiman kanssa sähräämisestä.
Vuodet vierii vaan...
Tuhannessa vuodessa ehtii tapahtua yhtä sun toista. Commonwealthin teknologia on kehittynyt suurin harppauksin. Erityisesti ihmisen kykyjen tehostaminen nanoteknologian avulla on edennyt huimasti. Tästä onkin kehittynyt pääasiallinen syy ristiriitoihin sisempien ja ulompien siirtokuntien välille. Ulommat siirtokunnat turvautuvat vielä perinteiseen teknologiaan, siellä sisempien siirtokuntien tapaa käyttää naniitteja rutiininomaisesti pidetään luonnonjärjestyksen vastaisena kauhistuksena. Sisemmissä siirtokunnissa on myös normaalia, että pitkän elämän jälkeen ihmiset lataavat tietoisuutensa virtuaalitodellisuuteen.Melkoinen järkäle, taas kerran
Kuten Hamiltonin suhteen yleensä, tämänkin kirjasarjan aloittaminen arvelutti aluksi hieman. Ensimmäinen osa on kuitenkin äänikirjana lähes vuorokauden pituinen, eivätkä seuraavatkaan ainakaan sen lyhyempiä ole. Hamiltonin kerronta on kuitenkin niin mahdottoman sujuvaa, että kirjan pituus ei häiritse pätkääkään. Kerronnan vaivattomuus tuo mieleen ajoittain Robert A. Heinleinin, vaikka Hamiltonin dialogi ei ylläkään aivan vanhan mestarin tasolle näpäkkyydessä. Valitettavasti Hamilton tuo mieleen ajoittain myös Heinleinin taantumuksellisimmillaan. Kirjojen hyvät puolet korvaavat kuitenkin paremmin kuin hyvin ajoittain vaikeasti nieltävät osuudet.Yleensä Audiblen äänikirjojen lukijat tekevät hyvin ammattitaitoista työtä, usein lopputulos on suorastaan loistava. Tässä kirjasssa Toby Longworth tekee kuitenkin muutaman hieman ärsyttävän hahmotyypittelyn. Tämä riipiminen saattaa johtua osittain myös siitä, että Hamiltonin edellisten Commonwealth-kirjojen kanssa ehti tottua John Leen kerrontatapaan. Lee näyttää olevan myös tämän sarjan kahden myöhemmän kirjan lukija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti