Riitta Niemistö
Olipa kerran tyttö nimeltä Hilkka Puna, joka asui maalla. Talon pihapiirissä pyöri monenlaisia eläimiä: äärimmäisen söötti koira Räksy, kolme porsasta, pari lammasta ja sekä susia. Hilkka oli menossa isoäitiään tapaamaan, matkalla hän kohtasi yhden susista, jolla oli synkkä salaisuus: hän oli kasvissyöjä.
Sus! oli aivan täydellinen kesäteatterikokemus: nauratti aikuisia ja säilytti lasten mielenkiinnon. Kuusivuotias nauroi juuri oikeissa kohdissa, kolmevuotiasta hiukan jännitti, ei liikaa vaan sopivasti. Tarinassa oli pistetty yhteen kaksi lapsillekin - ainakin kuusivuotiaalle - vanhaa tarinaa, sekä nykymaailman ilmiöitä, kasvissyönnistä luomumaissin viljelyyn. Eikä tällaista tarinaa voi kertoa vinoilematta EU:n byrokratialle. Ei ainakaan maaseudulla.
Tarina oli kirjoitettu juuri tätä harrastajateatteria varten: näyttelijät olivat kaikki joko hyvin nuoria tai jo varsin iäkkäitä. Päätoimittajan sisar tunsi tai tiesi melkein heidät kaikki. Hienosti he roolinsa hoitivat. Oma suosikkini oli Nea Hyvönen Hilkan roolissa. Hän ei ollut mikään avuton reppana, vaan reipas nuori nainen, joka sai asiat tapahtumaan.
Näytelmälle itselleen soisi uusia esityksiä muissakin kesäteattereissa, tarpeen mukaan paikallisiin oloihin sovitettuna. Toistaiseksi viimeinen esitys Keiteleellä oli torstaina 19.7.2012.
ohjaaja kiittää, meni aikaa ennen kuin tämän bongasin. Iloksesi kerron, että teksti on menossa näytelmänvälitystoimiston listoille ja muidenkin teatterien tehtävissä.
VastaaPoistaKiva juttu!
Poista