Hannu Väisänen
Pohjois-Amerikassa kirjoitetut dystopiat ovat yleensä olleet "vasemmistolaisten" tekemiä (esimerkiksi Margaret Atwoodin Orjattaresi). Niinpä on virkistävää lukea välistä "oikeistolaisen" kirjoittama dystopia, joka kertoo, mikä "vasemmistossa" on vikana, vaikka ei olisi samaa mieltä sen enempää Dan Simmonsin kuin Margaret Atwoodinkaan kanssa.
"Vasemmisto" ja "oikeisto" tarkoittavat Atlantin eri puolilla niin erilaisia asioita, että sanat on parasta laittaa lainausmerkkeihin.
Flashback muistuttaa Orjatarta siinä, että molemmissa pahin asia ovat uskovaiset, mutta Orjattaressa he olivat kristityt ja Flashbackissa muslimit, kuten kirjallisuudessa on ollut tapana syyskuun 2001 jälkeen. Muita Flashbackin pahiksia ovat meksikolaiset, japsit ja Yhdysvaltain nykyinen presidentti. Tosin Dan Simmons antaa erään sivuhahmonsa kertoa, että Yhdysvallat oli menossa konkurssiin jo ennen kuin Barack Obama rupesi toteuttamaan sosialismia velkarahalla.
Flashbackissa toiminnan keskeyttävät usein sekä suorat infodumpit että keskustelut, joissa hahmot kertovat toisilleen asioita, jotka molemmat varmasti tietävät. Kirjalla on SANOMA.
Sanoman seassa on cyberpunk-henkinen dekkari. 2030-luvulla Yhdysvallat on romahtanut taloudellisesti ja sotilaallisesti. Yksityisetsivä Nick Bottom on nimensä mukaisesti pohjalla, kun liittovaltion nimittämä neljän osavaltion hallintokomissaari, japanilainen miljardööri Hiroshi Nakamura, palkkaa hänet etsimään poikansa murhaajan.
Murhamysteeri olisi parempi, jos Dan Simmons olisi jättänyt sanoman pois (mutta silloin Flashback olisi aivan erilainen kirja). Samaa voidaan kyllä sanoa kaikista tällaisista kirjoista, paitsi niistä joissa lukija sattuu olemaan samaa mieltä sanoman levittäjän kanssa. (-:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti