Englanninkielisistä alkuteoksesta The Adventures of Tom Bombadil and Other Verses from the Red Book 1962, suomentanut Alice Martin, Tarun Sormusten Herrasta runot Panu Pekkanen, WSOY 2012
Kuvitus: Pauline Baynes
Riitta Niemistö
Tämä on niitä kirjoja, joita olen odottanut teinitytöstä asti. Nyt se on hyllyssä. Luin esipuheet ja selailin runoja. Ja pistin kirjan hyllyyn takaisin. Tolkienin kirjoittama esipuhe on ehtaa Tolkienia, kiinnostava katsaus hobittien kulttuurin tähän puoleen.
Tolkien on Tolkien. Kirjoitti loistavan mytologian, mutta runoilijana hän on... keskinkertainen. Tai sitten minä en vain ymmärrä hänen runojaan. Ainakaan ilman musiikkia.
Musiikin kanssa Tolkienin runot ovat hurmaavia, sisältävät kivoja oivalluksia. Pidän erityisesti tuosta balladista, joka laajentaa lastenlorua viulua soittavasta kissasta ja joka on päässyt tähänkin kokoelmaan. Voihan olla, että minulla ei nyt vain riitä kärsivällisyys lukea runomittaa, ellei kyse ole lyhyistä loruista.
Alice Martin ei kääntänyt uudestaan Panu Pekkasen kerran jo kääntämiä runoja ja se oli oikein tehty. Se kertoo kunnioituksesta sekä edellisiä Tolkien-kääntäjiä että lukijoita kohtaan. Klassikkojakin sopii kääntää joskus kokonaan uudestaan, mutta nyt ollaan vain täydentämässä jo olemassaolevaa kokoelmaa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta myös nimistö on peräisin Pekkaselta ja Kersti Juvalta, ja tämä poikkeus on perusteltu hyvin.
Tarussa Sormusten Herrasta Tom Bombadil hyräilee säkeitä nimikkorunosta ja Martin on käyttänyt nämä säkeet muuttamattomina. Siinä on oma jännitteensä, kun kahden kääntäjän tekstit yhdistyvät. Tässä Martin on onnistunut: jos en tietäisi, en kyllä huomaisi, missä toisen työ alkaa ja toisen loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti