Marko Ikäheimo
FBI on yksi legendaarisimmista lainvalvontajärjestöistä populaarikulttuurissa Elliot Nessin Lahjomattomista X-filesin Mulderiin ja Scullyyn. Tämä kirja ei keskity kuitenkaan lainvalvontapuoleen. Heti perustamisestaan lähtien FBI on hankkinut salaista tietoa USA:n vihollisista kotimaassa ja ulkomailla.Tiedonhankinnan keinot olivat usein laillisuuden ulkopuolella. Hyvin suosittuja menetelmiä olivat postin aukaisu salaa, erilaiset murtautumiset sekä erityisesti kaikenlainen salakuuntelu. Kansakunnan vihollisiksi määriteltiin aluksi erilaiset kommunistiset ja sosialistiset järjestöt. myöhemmin silmätikuiksi joutuivat myös eri kansalaisoikeusjärjestöt. Rotulevottomuuksien aikoihin 60-luvulla FBI pureutui varsin hyvällä menestyksellä rasististen tahojen toimintaan ja rikoksiin.
J. Edgar Hoover, ei ehkä empaattisin esimies
Enemies on hyvin pitkalle tarina J. Edgar Hooverista, joka perusti järjestön ja johti sitä vuosikymmeniä. Eipä ihme, että FBI on hyvin paljon Hooverin näköinen järjestö.
Omasta vanhurskaudesta varmat agentit saattoivat rikkoa perustuslakia, kun se tapahtui suuremman hyvän nimissä. Asian oikeellisuuden päätti luonnollisesti J. Edgar Hoover. yleisesti ottaen USA:n presidentit olivat hyvin tyytyväisiä saamiinsa tietoihin. Vaikka kaikesta ei ihan samaa mieltä olisikaan ollut, Hooverin kanssa ei turhaan kannattanut nokkapokkasille ryhtyä. Aivan erikoisen hulvattomasti touhu äityi, kun myös presidentti katsoi olevansa lain yläpuolella. Nixonille eivät niittäneet FBI:n tarjoamat laittomat tiedonhankintakeinot, vaan hän hankki omat veijarit tähän tarpeeseen. Loppu onkin sitten historiaa.
Enemies ei ole paljastuskirja Hooverin yksityiselämästä. Itse asiassa kirjan perusteella voisi päätellä, että Hooverilla ei juuri elämää ollut FBI: n ulkopuolella. Myös tarinat Hooverin seksuaalisesta suuntautuneisuudesta Weiner jättää omaan arvoonsa.Todellisuus on riittävän uskomatonta sinällään.
Toinen mielenkiintoinen havainto kirjassa on, että pahimpienkin kommunistivainojen aikana jonkinasteinen laillisuus oli olemassa. Monen FBI:n maanpetoksesta nappaaman tuomio kumoutui oikeudessa. Tietysti tuhansien elämä myös tuhoutui.
Pallo hukassa uudelle vuosituhannelle
Hooverin jälkeen FBI:n ote alkoi vääjäämättä lipsua. Uudet johtajat eivät ymmärtäneet järjestön luonnetta tai vielä pahempaa, yrittivät kammeta tiedustelutoiminnan täysin lailliselle pohjalle. Tämän vuosituhannen alkupuolella tultaessa FBI oli niin ajastaan jäljessä, että sillä ei ollut edes kunnolla toimivaa tietokonejärjestelmää yhteydenpitoa ja datan analysoiintia varten!
Barak Obaman presidenttikaudelle tultaessa Weinerillä näyttäisi olevan jonkinlaisia toiveita FBI:n uudistumisesta. Aika näyttää.
Enemies ei ole samanlainen tragikoominen puskafarssi kuin Weinerin CIA-historiikki. Varsinkin Hooverin kaudella FBI oli ehkä liiankin tehokas toimissaan. Kirja on äärimmäisen mielenkiintoinen kuvaus siitä, mihin vankkumaton usko oman asian oikeutukseen voi pahimmillaan johtaa.
Sivuhuomautus: Lahjomattomat eivät kuuluneet FBI:hin.
VastaaPoista