Marko Ikäheimo
Korean ja Vietnamin sodat, Sikojen lahti, kylmä sota kokonaisuudessan, Neuvostoliiton kaatuminen ja molemmat Irakin sodat. Siinäpä yhdelle tiedustelujärjestölle meriittiä kerrassaan. Nimittäin jos Tim Weinerin kirjaan on uskominen, nämä kaikki historian merkkitapahtumat CIA tyri enemmän tai vähemmän täydellisesti. Yleensä enemmän.Järjestö perustettiin 1947 antamaan kuva Yhdysvaltain presidentille siitä, mitä maailmalla oikeastaan tapahtuu. Tässä tehtävässä se on toiminut vain muutaman kerran historiansa aikana. Pääasiassa CIA:n toiminta on keskittynyt salaisiin operaatioihin, joissa yritettiin horjuttaa vihamielisten hallitusten asemaa. Kylmän sodan aikana USA laski neutraaleiksikin ilmoittautuneet maat itselleen vihamielisiksi. Yleisin käytössä ollut keino oli syytää myötämielisille tahoille kassikaupalla rahaa vaalien ostamista varten.
Ihan hirveää häsäämistä alusta lähtien
Heti järjestön alkuajoista lähtien meininki tuntuu aivan uskomattomalta. Korean sodan aikoihin CIA varusti satoja taistelijoita toimimaan vihollisen linjojen takana. Myöhemmin samaa taktiikkaa harjoitettiin Kiinassa ja rautaesiripun takana. Sadat amerikkalaisten kouluttamat taistelijat vangittiin, käännytettiin toimimaan länsivaltoja vastaan tai yksinkertaisesti teloitettiin.
Myöhemmin homma karkasikin sitten aivan täydellisesti kintaasta. Heti John F. Kennedyn noustua valtaan CIA koki yhden nöyryyttävimmistä tappioistaan, kun Kuubaan lähetetyt taistelujoukot murskattiin Sikojen lahdella. Lopun JFK:n valtakaudesta keskustiedustelujärjestö toimi presidentin henkilökohtaisena käsikassarana hänen pyrkimyksessään hankkiutua Fidel Castrosta eroon. Ei onnistunut sekään, mutta Kuuban ohjuskriisin aikoihin oli kyllä aika jännät paikat. Tosin CIA onnistui tyrimään ajoissa varoittamisen tässäkin kriisissä.
Vietnamissa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa CIA:n salaiset operaatiot saivat melkoista sotkua aikaan. Olipa heillä sormensa pelissä myös niissä tapahtumissa, jotka lopulta johtivat Irakin hallituksen kaatumiseen ja Saddamin valtaannousuun. Puhumattakaan siitä sählingistä, kun Iranissa piti nostaa briteille myötämielisempi shaahi valtaan.
Mutta onneksi 80-luvulla saatiin homma haltuun...tai sitten ei
Yhä vain parempaa oli tulossa. 80-luvulla kohkattiin lähi-idässä kaapattujen amerikkalaisten panttivankien vapauttamisen parissa. Huikeassa operaatiossa CIA:n cowboyt päättivät ostaa vangit takaisin myymällä aseita Irakille. Tämän jälkeen ansiolistalta löytyvät vielä pari Irakin sotaa ja muutama muu pikku juttu. Ai niin joo, ja Neuvostoliiton kaatuminen ja maailmanpoliittisen kartan täydellinen keikahdus. Näitäkään mullistuksia ei osattu ennakoida.
Kylmän sodan päättyminen jätti CIA:n lievästi sanottuna orvoksi. Uusi suunta toiminalle löytyi World Trade Centerin terroristi-iskujen jälkeen. Valitettavasti tässäkin sodassa CIA pärjäsi suunnilleen yhtä hyvin kuin edellisessäkin. Eräänlainen aallonpohja tavoitettiin, kun keskustiedustelujärjestö alentui George W. Bushin käsikassaraksi Irakin toisen sodan valmisteluissa. Pomminvarmoiksi vannotut todisteet Saddamin joukkotuhoaseista paljastuivatkin paljon huterimmiksi.
Esipuheessaan Weiner vakuuttaa, että kaikesta kirjasta kerrotusta löytyy myös dokumenttitodisteet. Vaikka ihan kaikki ei pitäisikään paikkaansa, Legacy of Ashes on näin ei-amerikkalaisena aika hervotonta luettavaa. Paikallisena ei ehkä niinkään naurattaisi lukea, mihin kaikkeen verovaroja on käytetty. CIA:n toilailut alkavat olla kirjassa sellaista luokkaa, että vastaavaa sf-romaania moitittaisiin epäuskottavuudesta. Kirjan nautittavuutta korostaa sen lukija, Stefan Rudnicki, jolla vain yksinkertaisesti on Ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti