Marko Ikäheimo
Ammattivelho Harry Dresdenin seikkailut nykypäivän Chicagossa jatkuvat. Tällä kertaa paikallisen rikollisruhtinaan Johnny Marconen palkkalainen löytyy käytännöllisesti katsoen rikkirevittynä. Jäljet viittaavat ihmissusiin. Näitä myyttisiä hirviöitä on useampaa lajia. Kaikki niistä merkitsevät huonoja uutisia, mutta jotkut niistä kannattaa jopa velhojen kiertää todella kaukaa.
Muiden ongelmien lisäksi Harryllä on lähes yliluonnollinen kyky ärsyttää kaikkia lähipiirissään olevia. Harryn äärimmäisen väärin ajoitettu yritys suojella ystäväänsä poliisiluutnantti Karrin Murphyä uhkaa johtaa täydelliseen välirikkoon. Tämän lisäksi Dresden saa Murphyltä kirjaimellsesti turpiinsa, ansaitusti.
Dresden-kirjat ovat hyvin miellyttäviä myös niiden sujuvan tarinankuljetuksensa suhteen. Jo tässä toisessa kirjassa Dresdenin elämäntilanne ehtii muuttua hyvin perusteellsesti.
Fool Moon sisältää muutamia melko karskeja kohtauksia. Ihmissusien kanssa puuhatessa on tietysti luonnollista, että rapatessa roiskuu. Silti esimerkiksi eräskin poliisiasemalla tapahtuva kohtaus on keskimääräistäkin tiukempi.
James Marsters on Harry Dresden, ei siitä mihinkään pääse. Tässä toisessa kirjassa hän tuntuu päässeen hieman paremmin jyvälle äänikirjan lukemisen tekniikkaan. Jostakin syystä kuvittelen vieläkin Marstersin Dresdenin vaaleatukkaiseksi, mutta se nyt on pieni haitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti