Marko Ikäheimo
Mark Kermoden ja Simon Mayon yhteisestä elokuvapodcastista on tullut mainittua Kalaksikukossa aikaisemminkin. Tässä kirjassa Kermode tarinoi siitä, miten hänen filmihulluutensa sai alkunsa ja kehittyi vuosien saatossa. Mukana on myös välähdyksi myöhemmältä filmikriitikon uralta.Kirja ei ole varsinaisesti muistelmateos. Kermode itsekin toteaa, että hänen muistinsa on harvinaisen epäluotettava instrumentti. Varsinaisen dokumentin sijaan kirja onkin tavallaan päähenkilön kirjoittama omaelämänkerrallinen elokuvakäsikirjoitus. Mahdolliset epätarkkuudet ja suoranaiset virheet on tehty varsinaisen tarinan parantamisen nimissä.
Ja melkoisia tarinoita tarjolla onkin. Kirja alkaa sillä, kun kesken Los Angelesin kukkuloilla tehtävää haastattelua joku ottaa ja ampuu ohjaajalegenda Werner Herzogia. Pienikaliberisesta aseesta tulee kuitenkin niin pieni reikä, että Herzog ei pidä sitä oikein minään. Itse asiassa hän tuntuu pikemminkin nauttivan saamastaan huomiosta. Myös Venäjällä kuvattavan kauhuelokuvan dokumenttimatka on kärsimysnäytelmänä aivan omaa luokkaansa.
Kermoden tarinoissa parasta on hänen peittelemätön rakkautensa elokuvaan. Rasittavimmillaan hän yrittää väkisin olla hauska. Onneksi tätä ei tapahdu liian usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti