Marko Ikäheimo
Luonnostaan laiskana ja harvahkolla mielikuvituksella varustettuna aloitan usein nämä kirjoitukseni muistelemalla menneitä aikoja. Vaikka tälläkin kertaan kyseessä on klassikko, täytyy todeta, että nörttisivistyksessäni on tällä kohtaa ammottava aukko.
Alkuperäinen Sid Meierin Pirates-peli julkaistiin jo ammoisella 80-luvulla. Kieltämättä jo silloin tuli katseltua mielenkiinnolla postimyyntifirmojen mainoksia, mutta jostakin syystä itse hankintaa ei tullut koskaan tehtyä. Pirates on historiansa saatossa versioitu erittäin monelle koneelle, yksi viimeisimmistä alustoista on iPad. Päätin sitten viimein kokeilla tätäkin, kun budjettikaan ei kärsinyt siitä kuin muutaman euron verran.
"Tule nyt hyvä mies jo nukkumaan"
En muista, milloin olisin viimeksi menettänyt pelin vuoksi ajantajuni niin täydellisesti. Ajattelin lasten nukkumaan laittamisen jälkeen vähän kokeilla piraattimeininkiä. Seuraava havaintoni oli, kun vaimo komensi vähän vaille yksi yöllä pistämään sen pelin pois ja kömpimään jo pehkuihin. Pirates on vain yksinkertaisesti aivan halavatun hauska peli.
I'm a mighty pirate!
Kovin mahtavan merirosvona pelaaja ei uraansa aloita. Yksi pikkuinen kaapattu purtilo alla pitäisi sitten lähteä etsimään mainetta ja mammonaa 1600-luvun Karibian vesillä. Varovaiset tietysti tarkkailevat hyödykkeiden hintoja ja kuljettavat sopivaa rahtia satamasta toiseen. Mutta mitäs järkeä sellaisessa on? Hukari kouraan ja laivoja valtaamaan! Vastustajaa voi pehmittää hyvin
suunnatuilla täyslaidallisilla. Minä yleensä roiskin keskityksiä sinne tänne, kunnes kyllästyn ja rysäytän suoraan laivalla uhrin kylkeen. Sen jälkeen onkin vuorossa miekkataistelu laivan kapteenin kanssa. Onnistuneen säilätanssin jälkeen on uusi alus laivastossa, vähemmän onnistuneesta tulee penalttia.
Seilaamisen ja ryöstelyn lisäksi voi harrastaa monia muitakin piraateille sopivia harrastuksia, kuten miehistön värväämistä kapakoissa ja aarrevihjeiden jahtaamista. Kuvernöörin tyttäriäkin pääsee vikittelemään, jos pelaa korttinsa oikein. Silloin onkin vuorossa tanssiaiset, joissa yritetään musiikin tahdissa painella ruudulle ilmestyviä ympyröitä. Hyvälle tanssikavaljeerille avautuu pääsy piireihin, ja onpa siitä muutakin hyötyä uralla etenemisessä.
"Find the fun"
Väliotsikko on sitaatti Sid Meierin haastattelusta. Hänelle pelin suunnittelussa tärkeintä on löytää pelaamisen hauskuus, ja tämä paistaa kyllä tässä Piratesinkin viimeisimmässä versiossa. Pelaajaa ei koskaan käsitellä epäreilusti. Vähän huonommin mennyt peli on pelkästään kannuste yrittämään jotain uutta seuraavalla kerralla. Joissakin tapauksissa mokaaminen on sekin hauskaa, kuten täydellisen pieneen menneen tanssin kompuroinnin katselu. Pelin jekkujen ja salaisuuksien oppiminenkin hoituu uuden löytämisen riemun sivussa.
Mutta nyt suonette anteeksi, taidan käydä vielä kerran viskaamassa ilkeän paroni Raymondon reelingin yli kalojen seuraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti