Myllylahti 2013 304 s.
Hannu Väisänen
Leijonan varjo on lähitulevaisuuteen sijoitettu dystopia. Suomi on eronnut Euroopan Unionista ja on äärioikeistolainen diktatuuri, jossa ulkomaalaiset on pantu kuriin ja suomalaiset ovat taas isäntiä omassa maassaan. Virallisen propagandan mukaan. Olot muistuttavat kovasti nykyistä Pohjois-Koreaa ja kuka tahansa voi olla ISPOn (Isänmaallisen poliisin) ilmiantaja.
Dystopian kaavan mukaisesti romaanin päähenkilö, ylikonstaapeli Pekka Gerber, ei ole tyytyväinen asioiden tilaan. Hän on keski-ikäinen ja aloittanut uransa vanhan järjestyksen aikana eli hän tietää, miten asiat olivat silloin. Poikkeama kliseestä on, että hän löytää uudesta vallasta jotain hyvää: Epämääräiset maahanmuuttajajoukkiot eivät enää pyöri Helsingin rautatieasemalla ja kaduilla ei ole roskia. Hän ihmettelee, miten entisaikaan yhteiskunnalla oli varaa maksaa työttömyyskorvauksia, mutta ei ollut varaa palkata ketään siivoamaan. (Niinpä. :-)
Kirja alkaa siitä, että Kaisaniemen puistosta löytyy raiskattu ja murhattu nainen. Eihän sellaista voi tapahtua maassa, jossa ei ole rikollisuutta.
Leijonan varjo yllätti myönteisesti. Juoni muistuttaa kovasti Dan Simmonsin kirjaa Flashback (http://kalaksikukko.blogspot.fi/2012/12/dan-simmons-flashback.html) ja odotinkin että, kuten Flashbackissa, kirjan sanoma peittäisi tapahtumat alleen, mutta ei. Leijonan varjossakin on viesti, tosin päinvastainen kuin Simmosilla, mutta se esitetään vähemmän päällekäyvästi, taitavammin.
P.S. Ari Paulowin Kihlava! (http://kalaksikukko.blogspot.com/2011/10/ari-paulow-khilava-valtakunta-romaani.html) on suomalainen dystopia poliittisen kentän toiselta laidalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti