Riitta Niemistö
Allun isi hukkaa päänsä matkalla hakemaan lastaan päiväkodista kotiin. Pää löytyy onneksi läheiseltä pallokentältä, jossa pikkupojat käyttävät sitä jalkapallona. Adalmiina ei halua prinsessaksi, vaikka vanhemmat vievät hänet balettikouluun, luuttutunneilla ja taikapeilin tuijottamiskurssille. Juha haluaa uimaan, mutta iso isä haluaa hänen harjoittelevan hiihtoa, kesälläkin, vaikka sukset eivät luista. Sulo ei ole suosittu lapsi, ei aina reipas ja hyväntuulinen, joten vanhemmat, jotka itse olivat täydellisiä, vievät hänet lapsikorjaamoon. Alexandra Salmela kertoo kaiken kaikkiaan 21 pientä tarinaa hölmöistä aikuisista. Siitä riitti iltasatuja kolmeksi viikoksi.
Tarinoissa hölmöistä aikuisista on kaksi tasoa niin kuin hyvissä tarinoissa tuppaa olemaan: tarina, jota neli- ja kahdeksanvuotiaat kuuntelivat hievahtamatta ja sitten tämä toinen taso. Niitä jaksaa aikuinenkin lukea. Alexandra Salmelan äidinkieli ei ole suomi, vaikka hän suomeksi kirjoittaa. Kielellä hän ei leikittele, vaan tarinoiden viehätys on absurdeissa juonenkäänteissä. Suomalaisten suhdetta hiihtoon hän hän kommentoi sekä tarinassa Kesähiihto että kirjailijaesittelyssä. Kuvitus on yhtä tärkeä kuin teksti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti