Marko Ikäheimo
Karibian meren merirosvojen kulta-aika on kääntymässä kohti iltaruskoa. Järjestäytynyt yhteiskunta on jyräämässä näiden vapaiden yksityisyrittäijen elinkeinon alleen. Viimeisillä vielä seilaavilla piraateilla on vaihtoehtonaan joko hyväksyä heille tarjottu armahdus ja lopettaa rosvoilu tai päättää ura hirttoköyden jatkona.Tässä tilanteessa seilaa Euroopasta Karibialle John Chandagnac etsimään onneaan. John hankkii elantonsa niinkin epätodennäköisellä tavalla kuin nukketeatterilla, vieläpä ilmeisesti hyvin korkeatasoisella sellaisella. Isänsä kuoleman jälkeen John päättää etsiä käsiinsä Karibialle livistäneen enonsa, joka on kepulikonsteilla hankkinut itselleen Johnin isälle kuuluvan perintöosuuden.
Matkalla John tutustuu Beth Hurwoodiin ja tämän isään Benjamin Hurwoodiin, jolla ei oikein tunnu olevan kaikki purjeet reivissä. Matkalaisia kuljettava laiva joutuu merirosvojen kynsiin, ja tästä alkavat John Chandagnacin hurjat seikkailut. Mukaan mahtuu kaikkea, mitä tällaiselta tarinalta vaaditaan: meritaisteluja, täpäriä pelastumisia, kummitusmerirosvoja ja taikuutta piisaa. Tarinaelementtien rikkaudesta huolimatta Powersilla on koko ajan tiukasti tarinankuljetuksen ohjakset hallinnassa.
Tim Powersin taikuuden kuvauksille on annettava erityinen kunniamaininta. Magialla on hyvin looginen sääntöjärjestelmä, josta ei livetä missään vaiheessa. Tämä tekee kirjan maagisista osuuksista erityisen vaikuttavia, kun missään kohti ei livetä kiperästä paikasta sopivasti esiin nyhtäistyllä taikasormuksella tai muulla maagisella sälällä.
Klassisten Monkey Island -pelien luoja Ron Gilbert on nimennyt tämän kirjan peliensä henkiseksi esikuvaksi. Kirjaan perustuu myös löyhähkösti Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan neljäs osa, jonka olen arvostellut myös Kalaksikukossa. Elokuvan hyvät puolet ovat nähtävästi peräisin kirjasta, loppua vaivaa leffan tekijöiden omat sooloilut alkuperäismateriaalin parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti