Jalava 2013 352 s.
Hannu Väisänen
Juri Nummelin kokosi suomalaisia vampyyritarinoita kokoelmaan Verenhimo. Nyt ovat vuorossa ihmissudet
Novellien lisäksi tässä kokoelmassa, kuten Verenhimossakin, on Juri Nummelinin esipuhe ja kirjoittajien lyhyet esittelyt. Yhteistä kokoelmille on myös osa kirjoittajista. Novellien lisäksi, joita on 24, on vielä Merja Leppälahden artikkeli suomalaisen kansanperinteen ihmissusista.
Novellien tapahtuma-ajat vaihtelevat esihistoriallisesta menneisyydestä kaukaiseen tulevaisuuteen, mutta suurin osa tapahtuu enemmän tai vähemmän nykyajassa.
Suomalaista kansanperinnettä myötäilee eniten Matti Kurikan novelli Vironsusi, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1889, mutta yleensä ihmissusiin on otettu mallia länsimaisesta, varsinkin hollywoodilaisesta populaarikulttuurista täysikuineen ja hopealuoteineen.
Tiina Raevaaran Pikku punahilkka on sadun muunnelma, jonka lopun arvaa valitettavasti jo hyvissä ajoin.
Heikki Nevala (Yöjuna) yhdistää ihmissusiteeman vaihtoehtohistoriaan ja Jari Tammi (Ratsastajat) ajassa matkustamiseen.
Vesa Sisätön novellissa Linja-autonkuljettajan kevät yhtenä hahmona on Paavo Väyrynen. Paavo taitaa olla spefiväen lempi-inhokki ainakin siitä päätellen, että hän on ainoa poliitikko, josta on tehty kirja (On suurten muinaisten aika, Turbator 2012).
Tapani Bagge (Kaulapanta) kirjoittaa hänelle tyypillisen rikostarinan, mausteena ihmissudet. Samoin Juha-Pekka Koskisen novelli Kaitakasvoinen maisteri on hänelle ominaisesti historiallinen tarina spefi-lisineen.
Historiallinen on myös Saara Henrikssonin Tehtaanpuiston hirviö. Se yhdistää ihmissusiin työväenliikkeen ja naisasiatoiminnan 1800-luvun lopun Helsingissä.
Kirsti Ellilän novellia (Herra Helanderin tehtävä) kuvaamaan riittää yksi sana: söpö.
Rene Kita pistää homman läskiksi parodiassaan Ulf Lupunen, mainosmies.
Siinä oli kymmenen ei välttämättä parasta, mutta syystä tai toisesta mieleeni jäänyttä novellia epämääräisessä järjestyksessä. Joku muu olisi valinnut eri novellit.
Kirjan ulkoasu ansaitsee kiitoksen siitä, että pehmeäkantisenakin se on sidottu eikä liimaselkäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti