Marko Ikäheimo
Kuten tv-sarjoista ja elokuvista hyvin tiedämme, New Yorkiin mahtuu jos jonkinlaista
kummajaista. Tämä kirja paljastaa, että suuri osa näistä ihmeellisyyksistä ei ole edes ihmisperäisiä, ei lähimainkaan. Monet ihmiskunnan tarujen ja mytologioiden hirviöistä ovat oppineet elämään meidän keskuudessamme, aivan silmiemme alla. Joidenkin olentojen elin- ja erityisesti ravinnonhankintatapojen salaaminen on kieltämättä keskimääräistä pahempi ongelma. Onneksi ihmisluonto on äärettömän kekseliäs, kun kyseessä on selittämättömien asioiden järkeistäminen arkipäivän tapahtumiksi.Kirjan päähenkilön, Verity Pricen, suku on jo pitkään tutkinyt näiden kryptidien käyttäytymistä ja tapoja elää niiden kanssa luonnollisessa tasapainossa. Useilla kryptideillä on merkittävä osuus elinympäristönsä ekosysteemeissä. Toisinaan joku yksilö saattaa ryhtyä käyttäytymään tuhoisasti, jolloin on otettava kovat keinot käyttöön. Onneksi Verityn koulutus kattaa myös nämäkin ekologisen tasapainon hallintatoimenpiteet. Hänen lapsuuteensa kuuluvat muun muassa sisarusten kesken käydyt piilosleikit, johin olennaisena osana kuuluivat oikeat ansaviritelmät.
Oikeasti Verity haluaisi kaikkein eniten olla kilpatanssija. Hän saanut vanhemmiltaan luvan pohtia uravalintojaan vuoden ajan New Yorkissa. Samalla Verity tutustuu kaupungin varsin eläväiseen kryptidipopulaatioon. Huonoksi onneksi jollakin muullakin taholla näyttäisi olevan kiinnostusta samaan aiheeseen, eikä tällä taholla taida olla kovin suopeita aikeita epäinhimillisiä elämänmuotoja kohtaan.
Kuten McGuiren Indexing-kirjan arvostelussa totesin, Discount Armageddon on huomattavasti eheämpi ja toimivampi kokonaisuus. Se on myös juuriaan myöten likkojen kirja. Tämä ei ole missään mielessä huono asia. Esimerkiksi Larry Correian Monster Hunter International -sarja liikkuu melko tavalla samoilla apajilla, mutta sen ihmissuhdekiemurat aiheuttavat lähinnä vaivautunutta kiemurtelua lukijassa. Ja tarpeen vaatiessa Veritykin osaa potkia ahteria oikein mallikkaasti.
Emily Bauerin tulkinta lukijana kuulostaa juuri sellaiselta, miksi Verityn mielessäni kuvittelen.
Kirjan kansitaiteella on kai tarkoitus houkutella miespuolista väkeä. On se siltikin aika hölmö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti