perjantai 31. lokakuuta 2014

Iain M. Banks: The Player of Games

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 11 h 25 min, lukija Peter Kenny

Marko Ikäheimo


Tässäpä vaihteeksi taas yksi kehä sulkeutuu. Kirjoitin tästä kirjasta nimittäin ihka ensimmmäisen Kalaksikukko-arvosteluni. Vuosi taisi olla 1994 tai jotain sinnepäin. Onneksi kyseinen kirjoitelma on armollisesti hautautunut historian hämäriin jo aikapäiviä sitten. Luultavasti se olisi kuitenkin mystisesti vaihtunut jonkun idiootin soperruksiin.

Onneksi sentään ajan hammas ei ole puraissut pahemmin Banksin kirjoituksiin. Joitakin muutoksia myöhempiin teoksiin verrattuna toki löytyy. Player of Games ei ole rakenteellisesti yhtä virheetön kuin esimerkiksi Hyddrogen Sonata tai Surface Detail. Kirjan kertojan viisastelu on erityinen tyylirikko, johon Banks ei ole myöhemmin sortunut. Loppupuolen kirjoissa purevista kommenteista huolehtivat avaruusaluksien tekoälyt, joilta se sujuukin hieman paremmin.

Perustasoltaan Player of Games on periaatteessa sama kuin kaikki Kulttuuri-sarjan kirjat. Banks loi yltäkylläisyyden ja edistyksen utopian, jota testataan sitten kirja kirjalta. Ensimmäisen kirjan vastakohtien asettelu oli ehkä turhankin ilmiselvä, sillä päähenkilö oli Kultturin vihollinen. Tällä kertaa päähenkilöä voisi sanoa melkeinpä oman yhteiskuntansa arvojen tiivistymäksi. Kun kaikki aineelliset tarpeet on tyydytetty, itsensä toteuttamiselle ja omien rajojen kokeilemiselle jää melko vähän tilaa. Kirjan päähenkilön tapauksessaa se tarkoittaa koko elämän pyhittämistä pelien tutkimiselle ja tietenkin itse pelaamiselle. Jouduttuaan erittäin monimutkaisen pelin määrittelemän imperiumin kanssa tekemisiin Gurgeh huomaa pelien voivan olla myös pelaajien ajatusmaailmaa muokkaava tekijä.

Toki Player of Gameskin on neron työtä, ei siitä mihinkään pääse. Gurgehin sekaantuminen Azadin imperiumin ajatusmaailmaan koko sivilisaation läpäisevän pelin kautta on samalla kertaa totaalisen ilmiselvä ja äärettömän hienovarainen vertauskuva sivilisaatioiden eroista. Banks ei ole koskaan turhaan armahtanut yleisöään, eikä tee sitä nytkään. Surface Detailin virtuaalisen helvetin ... helvetillisiin maisemiin ei aivan ylletä, mutta kyllä Azadit kykenevät melkoisiin raakuuksiin. Voisi jopa sanoa, että Banksilla on pikkuisen liian iso vasara käytössä, kun hän takoo lukijan kalloon Azadien ultrakapitalisimin ja Kulttuurin liberaalin yltäkylläisyyden välistä eroa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti