keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Judge Dredd: The Complete Case Files 05

Marko Ikäheimo


Olen tainnut lukea amerikkalaista supersankarisarjakuvaa viime aikoina turhan paljon. Erityisesti Marvel on vuosin tehny aika h juttuja mutta jotain jäää uupumaan. AD-lehti myy verkkokauppansa kautta muun muassa Judge dredd the complete case files pikkkuisen päälle kympillä nelisensataa sivua klassista dreddiä ei mitenkään huono diili.

Ehkä nuoremmalle polvelle täytyy selittää Judge Dreddin ideasta pari sanaa. Kyseessä on englantilaisen 2000 AD -sarjakuvan tunnetuin hahmo, joka sijoittuu tulevaisuuden ylikansoitettuun maailmaan. Amerikan mantereella käytännössä koko itärannikko on yksi jättimäinen kaupunki: Mega City 1. Hirvittävä väestöntiheys ja melkein täydellinen työttömyys aiheuttaa melko massiivisia ongelmia. Järjestystä ylläpitävät tuomarit, joissa yhdistyvät poliisi, tuomari ja teloitusosasto samassa henkilössä. Näistä tuomareista kovin ja armottomin on Dredd.

Miksi sitten aloitin kokoelmasarjan osasta viisi? Yksinkertaista. Siitä sattuu löytymään kaksi mahdollisesti kaikkien aikojen kovinta sarjakuvatarinaa. Jopa niitä "heikompia" tarinoita lukiessa muistin, miten helvetin kovaa kamaa Judge Dredd itse asiassa on. Tosin niihin kehnoihin osuuksiin kuuluu esimerkiksi mustien tuomareiden toinen tuleminen.

Ja sitten tuli vastaan Block Mania -juonikaari. Jumankekkuli, pienestä alusta kehkeytyy koko Mega city 1:n laajuinen katastrofi, Eikä siinä mullistuksessa vauhtia väistellä, vaan koko ajan on satanen lasissa, ja vähän ylikin. Äärimmäisen aloituksen jälkeen sarjakuva kerää lisää kierroksia. Seuraavaksi on vuorossa Apocalypse War. Enpä muista, milloin sarjakuva olisi viimeksi tuonut tässä määrin kylmät väreet selkäpiihin.

Jos Block Maniassa oli kyse totaalisesta katastrofista, nyt pääsi täysi helvetti valloilleen. Vaikutelman tehostaa tietysti se, että satuin viettämään herkimmän nuoruuteni 80-luvulla, jolloin suurvaltojen välinen ydinsota tuntui enemmän kuin todennäköiseltä. Muutenkin tämä sarjakuva on kohtuullisen armoton. Jengiä lakoaa aivan mahdotonta vauhtia, eikä vauhti hyydy hetkeksikään. Itse asiassa juuri kun luulee, että tässä ei voi enää perikato pahemmaksi mennä, joku uusi vitsaus tipahtaa niskaan.

Ja silti sarjakuvasta löytyy huumoriakin. Se on luonnollisesti täysin sysimustaa luonteeltaan, mutta sehän minulle sopii. Sotaa käyvien osapuolien toistensa murjominen vetää ajoittain aivan överiksi, eivätkä naapuriulottuvaisuudetkaan ole turvassa.

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti