maanantai 30. maaliskuuta 2015

Marko Hautala: Kuokkamummo

Tammi 2014, 328 s.

Hannu Väisänen


Suomalainen lähiö Suvikylä on kauhukirjallisuudelle tyypillinen muusta maailmasta erillään oleva yhteisö. Yhdyskuntasuunnittelijoiden mielestä on ollut hyvä idea laittaa eri sosiaaliryhmät asumaan samalle alueelle. Se ei ole lähentänyt ihmisiä toisiinsa, vaan köyhät ja muu rupusakki asuu kerrostaloissa, varakkaampi väki rivitaloissa ja ökyrikkaat, ainakin Suvikylän mittakaavassa, omakotitaloissa. Lähellä on hylättyjä taloja, joissa ei enää asu kukaan, ja Bondorffien huvila, jonne ei saa mennä. Lukija arvaa, että tämä on romaanin kummitustalo.

Suvikylässä elää luokkaviha, eivätkä kerrostaloissa asuvien kommunistien lapset saa leikkiä rivi- tai omakotitalossa asuvien lahtareitten lasten kanssa. Se ei estä punikin poikaa ja ökyrikkaan tytärtä rakastumasta toisiinsa.

Suvikylän lapset ovat kertoneet monen sukupolven ajan tarinaa Kuokkamummosta, joka hiipii taakse ja iskee kuokalla selkään. Maisa ja Samuel saapuvat lapsuudenmaisemiinsa, Maisa tekemään väitöskirjaa Suvikylän perinteestä ja Samuel selvittämään kuolleen isänsä jäämistöä. Romaani seuraa kahta aikalinjaa: hahmojen lapsuutta ja heidän tekemisiään nykyajassa.

Tapahtumat menevät kauhuromaanin kaavan mukaisesti jännitystä kiristäen. Marko Hautala on istuttanut kauhun hyvin suomalaiseen lähiöön, kirjan loppua lukuun ottamatta, mutta olisi spoileri kertoa, mikä lopussa on vikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti