Riitta Niemistö
Kouluopetuksessa 80-luvun ja 90-luvun taitteessa kerrottiin islamista hyvin vähän ja varsin pintapuolisesti. Olenkin kaivannut selkeää yleiskatsausta siitä, mistä islamissa on kysymys ja Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin käsikirja vastaakin moniin kysymyksiin. Hän saikin tästä kirjasta vuonna 2005 Valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Löysin sen Seven-pokkarina ja koska Kalaksikukkoon pyydettiin muidenkin uskontojen kuin kristinuskon tutkimuksen esittelyä, niin esittelen kirjan tässä.
Islamin käsikirja on kolmiosainen: ensin käydään läpi islamilaisen maailman historia Muhammadin elämästä nykypäivään, sitten käydään läpi islamin oppi, erilaiset opilliset suuntaukset ja mitä oppi vaatii uskovalta. Lopuksi käydään läpi muutamia ajankohtaisia tilanteita ja niiden taustaa. Tämä osa kirjasta on päässyt jo jossain määrin vanhentumaan.
Islamilaisen maailman historia on tuttu koulun historiantunneilta, mutta koulutunneilla keskiaika ja sen myötä islamin kulta-aika sivuutettiin lähinnä maininnalla. Arabit olivat paljon kristikuntaa edellä kaikilla tasoilla ja sillä hyvä. Eurooppalaisille tärkeät ristiretketkin olivat heille vain jonkinlaista kahakointia, joka ei paljoa hidastanut, kun edettiin kohti Wienin portteja. Väliaikaiseksi mielletty Espanjan islamilainen kausi kesti kuutisensataa vuotta ja se oli kulttuurin kultakautta. Pidempään koulussa käsiteltiin kolonialismin aikakautta ja nykytilannetta, kun länsimaat ovat olleet niskan päällä. Hämeen-Anttila muistuttaa, että vaikka viimeiset 50 vuotta ovat euroopassa olleet melko rauhallisia, niin maailmanhistorian verisimmät sodat on käyty alle sata vuotta sitten ja nimenomaa Euroopassa, muttei näiden sotien anneta leimata koko kristiuskoa.
Ehkä mielenkiintoisin osa kirjasta käsittelee islamin oppia: mitä eroa on sunna- ja shiiamuslimeilla, mikä on Koraanin rooli ja mitä ovat hadithit, miksei fatwaa voi perua, miksei muslimeilla ole kirkolliskokouksia, paaveja tai muuta selkeää johtoa, mitä muslimit opettavat Jeesuksesta, miksi Kaaban kivi ja pyhiinvaellus Mekkaan ovat niin tärkeitä, jne. jne. Islamilaisessa kulttuuripiirissä elävillä on monenlaisia tapoja ja islamin käsikirjassa eritellään, mikä nousee suoraan islamista, missä taas on kyse jonkin kulttuurialueen vanhoista heimotavoista, joita islam ei edellytä, ja mitkä näistä tavoista ovat suorastaan ristiriidassa islamin kanssa.
Tietyssä mielessä kristinusko ja islam tuntuvat saman mytologian kahdelta eri puolelta. Muslimeille monet Raamatusta tutut profeetat ovat kovin tärkeitä ja he pitävät profeettoina myös monia VT:n patriarkkoja sekä Jeesusta. Heidän mukaansa Jeesus julisti evankeliumia, joka sitten turmeltui, kun se kulki ensin suullisena perinteenä ja päätyi vasta kymmeniä vuosia myöhemmin kirjalliseen muotoon. Tämä ei olekaan kovin kaukana totuudesta. Erona on käsitys siitä, mikä se alkuperäinen evankeliumi oikeastaan oli ja oliko kyse turmeltumisesta vai teologian kehittymisestä.
Hämeen-Anttilan kirjassa on paljon hyvää tietoa. Minua kirjassa häiritsi se, että islamin ongelmakohtia siinä ei juurikaan käsitelty. Kirja antoi varsin yli-yli-ruusuisen kuvan islamista.
VastaaPoista