Riitta Niemistö
Sanoin joitakin viikkoja sitten päätoimittajalle, että kun poikamme oli sen ikäinen, mitä tyttömme nyt on, tälle oli luettu jo koko Kirsi Kunnaksen tuotanto, mutta tytölle on luettu lähinnä siitä kuinka Pikku Leo on uninen. Päätoimittaja tähän rauhallisesti, ettei se poika tuolloin kyllä juuri kuunnellut. Täysin totta tuo ei muutenkaan ollut, koska Kirsi Kunnas on kirjoittanut paitsi loruja myös runoja aikuisille. Olin jo muutaman kerran kirjakaupassa selannut Tiitiäisen runolelua, mutta pian tämän keskustelun jälkeen se tuli ostetuksi.
Runolelu on katselukirja, muttei mikä tahansa katselukirja. Kirsi Kunnas on valinnut siihen viisitoista runoa lastenkirjoistaan ja kuvitus on tehty juuri tätä kirjaa varten. Pääsin taas yllättymään, kuinka pienenä lapsi jo erottaa laatukirjan tusinatavarasta. Tytöllä on ikää vuosi ja kahdeksan kuukautta ja hänet on nähty huomattavan usein Runolelua tutkimasta ja kun ennen päiväunia Runolelun luin, tyttö malttoi kuunnella kaikki runot.
Runolelussa on kaikenkaikkiaan kahdeksan aukeamaa, joissa jokaisessa on oma teemansa. Omalla suosikkiaukeamallani ovat Tiitiäisen satupuusta tutut unirunot: Tiitiäisen tuutulaulu, Aa aa lapsoseni ja Nuku nuku. Tyttö taas tuntuu tykkäävän eniten viimeisestä aukeamasta. Siinä on seepra, jolle voi sanoa: "Ihhahhaa".
Tällaisia kirjoja pitäisi olla enemmänkin. Se sopii luettavaksi siinä vaiheessa, kun monet lastenkirjaklassikot ovat vielä ihan liian vaikeita ja herkkiä hajoamaan, mutta tavalliset katselukirjat alkavat jo tökkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti