Riitta Niemistö
Lupasin pian viisi vuotta täyttävälle pojalle, että Fantasiassa on dinosauruksia sekä tanssivia sieniä ja virtahepoja, joista isä tykkää. Odotin jännityksellä, millaisen vastaanoton elokuva tällä kertaa saa. Itse pidän siitä kovasti.
Ensimmäisen kappaleen yli jaksettiin tanssivia sieniä odotellen. Tanssivat kukat ja sienet saivat pojalla silmät loistamaan. Noidan oppipoika tuntui aluksi hieman pelottavalta ja sitten piti tulla niitä dinosauruksia.
Johdannon mukaan Maa aikojen alussa kertoo maailman synnystä sen mukaan, mitä tiede kertoo. Vähän vanhentuneeltahan tuo 70 vuoden jälkeen näytti, mutta ei se poikaa haitannut. Enemmän häntä haittasi se, että meni aika pitkään ennen kuin dinosaurukset ilmestyivät. Ei ole poika suotta dinojunaa seurannut: asiantuntevasti osattiin kertoa, että tuo hyökkäävä dinosaurus on Rex. Kohtauksen piti olla pelottava, mutta tunnistamisen ilo voitti jännityksen.
Pastoraalisinfonia ja Olympoksen vuori eivät aiheuttaneet mitään erityisiä väristyksiä, mutta sen jälkeen tuli Tuntien tanssi: tanssivia strutseja, virtahepoja, norsuja ja krokotiileja. Niitä katsoi koko perhe.
Fantasia on K8-elokuva ja toiseksi viimeinen kappale, Yö autiolla vuorella, on pelottava. Kun hirviö ensimmäisen kerran ilmestyi, hyppäsimme suoraan Ave Mariaan eikä sekään saanut kovin suopeaa vastaanottoa.
Fantasiasta löytyy extrana Clair De Lune ja minusta se on ihana, vaikka ymmärrän kyllä, miksi juuri se ei mahtunut elokuvaan. Parasta Fantasiassa on se, että kun yleensä musiikki tukee kuvaa, niin tässä elokuvassa ovat musiikin ja kuvan roolit vaihtuneet. Kuva ikään kuin säestää musiikkia. En tiedä, saanko pojan kovin pian tuota uudestaan katsomaan, mutta ihan mukavasti pari tuntia meni.
Ihan koko sivustoonne viitaten: Mielenkiintoista. Pitänee käydä useamminkin.
VastaaPoista