Hannu Rajaniemi: The Quantum Thief

Arvosteltu varsio: Audible äänikirja, pituus 10 h 6 min, lukija Rupert Degas

Marko Ikäheimo

Postmoderni supervaras  Jean le Flambeur on kirjan alussa joutunut melkoiseen pinteeseen. Hänen mielensä on kahlittu vankilaan, jossa hänen lukemattomat kopionsa käyvät toisten vankien vastaavien kanssa loputonta peliteorian perusongelmaan perustuvaa kamppailua. Vankilan perimmäisenä tarkoituksena on hioa asukeistaan kierros kierrokselta rikolliset taipumukset pois. Yliluonnollista pellegrini-olentoa palvelevalla Mielellä ja hänen Perhonen-aluksellaan on Flambeurin suhteen muita suunnitelmia. Mutta ennen niihin pääsemistä täytyy käydä noutamassa Marsista voromme mielen ne osat, jotka tekevät hänestä erityisen menestyksekkään omalla alallaan.

Tähän kohti kirjan juonen kuvailun voikin hyvin jättää. Hahmoja ja juonenkäänteitä riittää oikein hyvin yhden kirjan tarpeisiin. Muistaakseni jossakin Dragon page -podcastin jaksossa todettiin hyväksi tekniikaksi ottaa tarinan pohjaksi yksi uskomaton asia ja rakentaa muut ylimaalliset elementit sen päälle.  Kun tarina pohjautuu kvanttimekaniikkaan, tarjolla on ehtymätön aarrearkku toinen toistaan huikeampia ideoita. Ja aiheen asiantuntijana Rajaniemi osaa ottaa kaiken siitä irti esikoiskirjassaan.

Kuuntelin hiljattain William Gibsonin Neuromancerin, ja olen ehkä hieman kärkäs hakemaan siitä vertailukohtia vähän joka paikkaan. Silti näissä kahdessa kirjassa on jotakin samankaltaista. Molemmissa kirjoittajat viskovat aivan iloisina eläiminä ekstrapolaatiota siitä, millaista elämä teknologisen murroksen jälkeen voisi olla.  Gibsonilla tämä tulevaisuus on hieman lähempänä meidän todellisuuttamme. Myös Rajamäki näyttäisi olevan optimistinen sen suhteen, että ihmisen perusuluonne säilyy, olivat ulkoiset puitteet minkälaiset tahansa.

Gibsonilla ja Rajamäellä on yhteistä huikean sujuva kerronta. Ideatykityksestä huolimatta tarina svengaa kuin hirvi ja imaisee vastustamattomasti mukaansa. Vasta aivan loppumetreillä tulee ihan pikkuisen päälleliimatun oloinen osuus. Sinällään ymmärrän tarpeen pohjustaa jatko-osiakin, mutta saumattomasti etenevään muuhun osuuteen verrattuna loppu hieman töksähtää.

Joissakin arvosteluissa on moitittu, että Quantum Thief olisi vaikeaselkoinen. Siinäkin mielessä Rajamäki vertautuu Gibsoniin: hänkään ei turhaan päästä lukijaansa turhan helpolla. Sanoisin kuitenkin, että kohtuullisella nykyscifin käsitteistön tuntemuksella kirjassa pysyy oikein hyvin kärryillä.

En muuten suomentanut toisen päähenkilön ja hänen aluksensa nimiä tähän arvosteluun. Ne todellakin ovat englanninkielisessäkin alkuteoksessa Mieli ja Perhonen. En tunnusta olevani erityisen kansalliskiihkoinen. Silti tuli suorastaan isänmaallinen olo, kun pahassa paikassa toinen päähenkilöistä pärskäytti ilmoille nykysuomen yleisimmän välimerkin.

Audiblen lukijat ovat kautta linjan ammattitaitoista väkeä, mutta Rupert Degasin suoritus on siltikin omaa luokkaansa. Hänen tulkintansa naishahmoista ovat täydellisen luontevia ja hahmoilla muutenkin on omat tunnistettavat puhetyylinsä. Selkeästi suomenkielisten nimienkin lausumiseen on panostettu, eikä esimerkiksi Rajaniemi tuottanut pahempia ongelmia. Kun olin juuri kuunnellut Starshipsofassa, miten Tony C. Smith runteli samaisen nimen, tätäkin pientä yksityiskohtaa osasi kummasti arvostaa.