maanantai 5. joulukuuta 2011

John Avjde Lindqvist: Kultatukka, tähtönen

Suom. Jaana Nikula, Gummerus 2011, 575 s.
http://johnajvide.com/hem/


Hannu Väisänen


Lennart ja Laila Cederström ovat olleet naimisissa 25 vuotta. Lennart on väkivaltainen, Laila on alistettu ja henkisesti häiriintynyt. Heillä on takanaan loistava tulevaisuus laulajaparina. Heillä on myös aikamiespoika Jerry, joka on pikkurikollinen ja haluaa isommaksi rikolliseksi.

Lennart löytää sienestäessään metsästä parin kuukauden ikäisen, muovipussiin käärityn tyttövauvan. Lennartilla on absoluuttinen sävelkorva ja hän huomaa, että tyttö ei huuda, vaan laulaa puhdasta E-säveltä. Hän tuo vauvan kotiinsa eikä ilmoita siitä viranomaisille, vaan haluaa tehdä vauvasta tähden, jota hänestä itsestään ei koskaan tullut. Laila ei uskalla sanoa vastaan, ja niin lapsi viettää toista kymmentä vuotta Lennartin ja Lailan talon kellarissa. Hänelle kehittyy täydellinen lauluääni, mutta ei minkäänlaisia tunteita.

Kansikuva antaa aivan väärän kuvan Theresistä. Hän ei ole uhmaikäinen pikku tyttö, vaan täysin tunteeton, mikä on paljon pelottavampaa. Siinä mielessä ruotsalaisen painoksen kansikuva on paljon parempi (http://johnajvide.com/bocker/lilla-stjarna-2/).

Jerryn muusikonura katkesi koulussa ensiesiintymiseen, sillä Ingemark Stenmark laski olympialaisissa samaan aikaan ja kaikki ryntäsivät katsomaan suoritusta televisiosta. Jerrylläkin on omat suunnitelmansa lapsen suhteen. Hän antaa lapselle nimen Theres.

Theresin jälkeen seuraamme toista tyttöä, Teresaa, vauvasta hieman oudoksi teini-ikäiseksi. Koulussa hän on samalla tavalla kiusattu kuin Oskar John Avjde Lindqvistin romaanissa Ystävät hämärän jälkeen ja hyvin alhaalla arvojärjestyksessä koululuokkansa susilaumassa. (Myös Jerryä kiusattiin koulussa. Tässä alkaa olla jo kaavan makua.)

Kun Theres ja Teresa kohtaavat 14-vuotiaina, alkaa tapahtua kamalia. "Me olemme olemassa. Pelätkää meitä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti