Peliarvostelu: Spiderman - Total Mayhem

Marko Ikäheimo

Olen ollut kova Hämähäkkimies-fani jo ihan pikkunöösistä lähtien. Osittain tämä johtuu varmaan siitä, että herkimpään aikaan 80-luvulla ei Teräsmiehen ja Hämähäkkimiehen lisäksi paljon muita supersankarisarjakuvia Suomessa ollut. Eipä siis ihme, että Apple storessa silmiin sattunut Spiderman - Total Mayhem iPadille kiinnosti kovasti.

Pelin maailma on käsittääkseni otettu Marvelin Ultimate-universumista. Tämä ei kuitenkaan turhan paljon häiritse meikäläistä hämiksen perusmaailmankaikkeuteen tottunutta, mitä nyt parilla konnalla saattaa olla vähän erikoisempi ulkonäkö. Melkeinpä sanoisin että tässä versiossa on palattu kaiken maailman klooneista ja muista sekoiluista takaisin siihen, mikä on parasta Hämähäkkimiehessä. Hurjaa akrobatiaa terästettynä reippailla yhteenotoilla pahojen tyyppien kanssa. Hämis osaa myös soittaa suutansakin varsinkin isojen bossien kanssa varsin kohtuullsesti.

Pelin kehyskertomus on lähinnä tekosyy toiminnalle. Superroistojen vankilasta on karannut muutama konna. Samaan aikaan tapahtuu SHIELDin laboratoriossa kämminki, jonka vaikutusesta kaupungin infektoi uhrinsa varsin perusteellisesti muuttava symbiootti. Soppa tipahtaa tietenkin Hämyhäiskän syliin, kenenpä muunkaan. Kummalista kyllä, muut supersankarit tuntuvat juuri tällaisina hetkinä lähteneen joukolla rantalomalle.

Hämähäkkimiehessä keskeistä on hypernotkeus ja henkeäsalpaavat heilahtelut pilvenpiirtäjien keskellä. Total Mayhem tarjoaa melko mukavasti molempia. Pidempiä matkoja verkon varassa pääsee kiikkumaan erityisissä tarkkaa ajoitusta vaativissa kohdissa. Seinäkiipimistäkin päästään harjoittamaan tippuvia romuja väistellen. Välillä mätkitään myös vastaantulevia pahiksia.

Pahalaisten kurmottaminen on pelissä toteutettu erityisen hyvin. Hämyhäiskällä on käytettävissään kiitettävä määrä liikkeitä, joita yhdistelemällä päästään tarjoamaan varsin maukasta rystyvoileipää inehmoille. Voiman tunne on melkoinen, kun vihulaisen voi halutessaan napata verkkoköyteen ja harjoitella vähän moukarinheittoa. Kaiken päälle sankarillamme on käytössään myös legendaarinen hämähäkkivaisto. Oikeassa paikassa erikoisnäppäintä painamalla on mahdollista väistää tuleva hyökkäys ja vielä hivauttaa vähän vastalahjaa takaisin.

Ainoa varsinainen nurinan aihe on pelin kontrolleissa. Toisella peukulla valitaan liikkeet ja toisella sohitaan näissä peleissä geneeristä joystickinvastinetta. Tämä ohjaintyyppi ei ole mitenkään ylettömän tarkka, joten muutamissa hyppelyjaksoissa adrenaliinitasot nousivat uhkaavasti. Ipadin kosketusnäytöllä toimivalta peliltä toivoisi hieman suurempaa innovaatisuutta.

Läpipeluun jälkeen jaksoihin voi palailla vapaassa järjestyksessä ja hoideltujen loppubossien kanssa voi ottaa uusintaerän valinnan mukaan. Total Mayhemiä onkin tullut tahkottua viime aikona stressipoistomielessä aika tavalla.