joehillfiction.com
Hannu Väisänen
Ignatius (Ig) Perrish herää karmeaan kankkuseen ja huomaa, että hänen päähänsä on kasvaneet sarvet. Lukija rupeaa arvelemaan, että kirjassa on paljon uskonnollista symboliikkaa ja on aivan oikeassa. Igin nimikin on symbolinen: Ignatius Loyola (1491--1556) perusti jesuiittaveljeskunnan 1534 ja perish yhdellä ärrällä tarkoittaa Raamatun kielessä joutua hukkaan, hukkua.
Takaumien kautta Igin ja hänen läheistensä elämää seurataan lapsuudesta kohtalokkaaseen ryyppyiltaan saakka. Igin lapsuuden kuvaus toi mieleen lapset Stephen Kingin romaanista Se.
Sarvien vaikutuksesta ihmiset kertovat Igille paitsi sen, mitä he oikeasti ajattelevat hänestä, myös kaikki asiat, mitä he tekevät tai haluaisivat tehdä. Jotkut ovat hyvinkin hauskoja, mutta ehkä amerikkalaista lukijaa šokeeraa suomalaista enemmän se, että katolisen kirkon pappi kertoo nussivansa seurakuntansa naispuolista vapaaehtoistyöntekijää. Samoin siellä päin lienee enemmän kysyntää Igin uskonnollisille pohdiskeluille hyvästä ja pahasta kuin Suomessa. Toisaalta tällainen pohdinta sopii hyvin miehelle, jolla on päässään pirun sarvet, vaikka se ei lukijaa kiinnostaisikaan.
Kirjan idea on mainio, mutta tuntuu siltä, että Hill ei ole osannut päättää, kirjoittaako hän komediaa vai kauhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti