Kaksiosaisen Commonwealth -tarinan ensimmäinen osa. Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 37 h 26 min. Lukija John Lee. Marko Ikäheimo
Vuoteen 2038 mennessä ihmiskunta on siirtynyt suurelta osalta avaruuteen. Itse asiassa valloituksen kohteena ovat olleet pikemminkin planeetat, eikä sitä ole tehty avaruusaluksilla, vaan junilla. Satoja vuosia aikaisemmin kehitetty madonreikäteknologia yhdistää yli kuusisataa maailmaa toisiinsa. Muutenkin elämä on varsin mukavaa, varsinkin jos sattuu olemaan tarpeeksi rahaa. Erikoiskäsittelyillä pystytään palauttamaan elimistö parikymppisen kuntoon ja jos onnettomuudessa käy todella pahasti, koko elämän kattavat muistot voidaan ladata kloonattuun kehoon.
Commonwealthiksi itseään kutsuvan liittoutuman kapitalistista onnelaa varjostaa astronominen mysteeri. Yli tuhannen valovuoden päässä Commonwealthin rajalta kaksi tähteä on kadonnut. Ne eivät ole varsinaisesti tipahtaneet mustaan aukkoon, vaan pikemminkin joku on mennyt ja sulkenut koko planeettajärjestelmän voimakentän sisään. Onko tarkoitus suojata sisälle vaiko ulkopuolelle jääviä, siinäpä kysymys.
Ihmiskunta on tunnetusti uteliasta, joten katsomaanhan tätä ihmettä on ryykättäävä. Pikavauhtia kasaan pykäisty avaruusalus menee paikan päälle, minkä jälkeen tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista. Arvoituksen takaa paljastuneet muukalaiset ovat kuitenkin ystävällismielisiä, ja kaikki elävät sovussa ja harmoniassa elämänsä loppuun saakka.
Juupa juu, ihan kuin sellaista tapahtuisi Hamiltonin kirjoissa. Kirjan puolessa välissä makki lentää tuulettimeen oikein viimeisen päälle, ja ihmiskunta huomaa äkki olevansa melkoisessa liemessä.
Hamiltonille tyypilliseen tapaan kirja on täynnänsä hahmoja ja toisiinsa kietoutuvia sivujuonia. Hamiltonille ominaista on myös juonenkuljetuksen selkeys, mikä pitää tällaisenkin möhkäleen seuraamisen vaivattomana. Parempi onkin, sillä äänikirjakin on yli 37 tuntia pitkä. Vain kerran minulla meni pari hahmoa hetkeksi sekaisin, ja silloinkin syynä oli lähinnä oma tarkkaavaisuuden puute. Kirjassa on paljon sinällään mielenkiintoista kuvailevaa osuutta, jonka aikana saattaa kuitenkin ajatukset vähän harhailla.
Hamiltonin kirjojen maailmankuva pistää vähän mietteliääksi. Hänen tarinoissaan ituhippipipertelijöillä ei ole paljon muuta osuutta kuin vahvempien saappaan alle jääminen. Tai sitten itupiipertäjät oppivat ottamaan aseen kätöseensä ja puolustamaan itseään, kyllä jämpti on niin.
Tämäkin kirja on todennäköisesti samalla tavalla kertakäyttöinen kuin Hamiltonin The Night´s Dawn -trilogia. Militääriscifin ja poliisitrillerin yhdistelmä on oikein mielenkiintoinen ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta tuskin palaan enää sen pariin toista kertaa.
John Lee lukijana tekee takuutyötä, taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti