Marko Ikäheimo
Jostakin syystä olimme joskus ostaneet tämänkin elokuvan, joten päätimme katsoa sen koko joukolla. Olihan se sentään pienimmillekin sallittu ja kaikkea. Muistaakseni olen tämän leffan katsonut tasan yhden kerran aikaisemmin, eivätkä mielikuvani siitä olleet kovin hääppöiset.
Oikein muistin, Miekka kivessä ei ole kovin ihmeellinen elokuva. Äkkiseltään ei tule mieleen toistä yhtä turhaa Disney-rainaa, kuin ehkä Hiidenpata. Molemmat ovat itse asiassa melko samalla tavalla pointittomia. Miekassa kivessä seurataan pitkät pätkät Arthurin koulutusta ja sitten hän menee ja vetää sen miekan alasimesta (ei siis kivestä vaikka leffan nimi muuta väittääkin). Töks.
Merlinin hahmo on kohtuullisen hauska, mutta käsikirjoittajat ovat yrittäneet vähän liikaa hahmoa luodessaan. Nyt on vähän samanlainen tunne kuin katsellessa lahjakasta amatöörikoomikkoa, jolla on huono päivä. Elokuvan kohokohta ja miltei ainoa syy katsoa on ehdottomasti Matami Mimmi, jonka höpsähtänyt pahuus on samalla kertaa hupaisa ja vähän pelottavakin. Muodonmuutostaistelu Merlinin ja Mimmin välillä on muuten yhdentekevän tarinan toimivin osuus.
Muodonmuutostaistelu oli kaksivuotiaankin mielestä aika jännä: sen alkaessa kiivettiin aika vikkelästi isän syliin turvaan. Kuusivuotiaskin osasi myöhemmin kysyttäessä nimetä tämän kohdan suosikikseen. Varsinaista elokuvaa enemmän lapset pitivät levyn ekstroista löytyneistä kahdesta Disney-lyhäristä: Mikki Hiiri jättiläisentappajana sekä Hessu turnajaisissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti