Marko Ikäheimo
Kukapa olisi tätäkään uskonut.
En ole oikein koskaan lämmennyt DC:n Wonder Woman -sarjakuvalle. Minusta on aina tuntunut, että se on suunnattu lähinnä finninaamaisille uiveloille, joita kiinnostaa pelkästään sankarittaren antelias rintavarustus yhdistettynä niukahkoon asustukseen. Voi olla, että tämä arvio on epäreilu.
 |
| Tai sitten ei |
Joka tapauksessa tälläkin rintamalla (köh) kuuluu kummia. DC on startannut koko supersankarilössinsä tyystin uusiksi projektissa, joka kantaa nimeä "52". Jotkut näistä sarjakuvanimikkeistä ovat saanet osakseen melko voimakasta kritiikkiä naishahmojen lievää törkeämmästä seksistisestä käsittelystä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Brian Azzarellon ja Cliff Chiangin luotsaama Wonder Woman on säästynyt tällaiselta kohtalolta.
Uudessa tarinajatkumossa Olympoksen jumalat ovat vieläkin virkeitä ja juonittelevat keskenään minkä kuolevaisten elämien sotkemiseltaan ehtivät. Erityisesti jumalien kuningas Zeus ei pysty vieläkään pitämään valtikkaansa kurissa, ja tuloksena on taas yksi raskaana oleva kuolevainen nainen. Zeuksen puoliso Hera ei oikein ole osannut suhtautua ymmärtäväisesti tällaisiin tilanteisiin, joten tälläkin kertaa kuolevaisen elämä on varsin hepakassa. Arvatkaas, kenet hän saa suojelijakseen?
Azzarellon ja Chiangin Wonder Woman on mielestäni pistetty ulkoisesti uusiksi varsin hyvällä maulla. Eihän tuossa puvussa vieläkään hirveän paljon kangasta ole, mutta ei se kuitenkaan muidenkaan supersankarien asustelinjasta kovin paljon poikkea. Eikä ainakaan tarvitse pelätä, että joku viaton sivullinen tipahtaa WW:n kaula-aukkoon. Lisäksi nyt on viimein päästy eroon siitä kummalisesta tilanteesta, että amazonien prinsessa pukeutuu käytännössä Amerikan tähtilippuun.
Tämän lisäksi uusi Wonder Woman leipoo tarvittaessa sen verran virkeästi pahoja tyyppejä lättyyn, että hänelle ei muutenkaan kannata ruveta turhia mussuttamaan.
 |
| WW osaa myös tarvittaessa käyttää päätään |
Minä pidän kovasti paljon tarinoista, joissa sekoitetaan antiikin mytologiaa nykyaikaan. Esimerkiksi Rick Riordanin Percy Jackson -kirjat miellyttävät minua osittain juuri tästä syystä. Azzarellolla näyttäisi olevan myös jumaltarustonsa hyvin hanskassa. Toistaiseksi (5 numeroa luettuna) olymposlaisten juonittelut tuntuvat hyvin lupaavilta.
Ylimääräisenä bonuksena sarjakuvan asenne tuntuu olevan muutenkin kohdallaan. Kun soturiprinsessamme lähtee viihteelle, niin silloin ei kuunnella harppuja ja kirmailla pitkin kukkaketoja.
 |
| No ei todellakaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti