Hannu Väisänen
Kingin mammuttitauti on päässyt aika pahaksi: yli tuhatsivuista kirjaa on jo vaikeaa pitää kädessä lukiessaan. Henkilöitä on niin paljon, että heistä on luettelo kirjan alussa. Siinä on 65 ihmistä ja 3 koiraa. Rautaisella ammattitaidolla King pitää kirjan suurimmaksi osaksi kasassa, mutta joskus tulee mieleen, eikö tästä olisi voinut kirjoittaa vähän tiiviimmin.
Muusta maailmasta eristetty tai eristäytynyt pikkukaupunki on kauhukirjallisuuden vakioisia tapahtumapaikkoja, ja sitten ulkopuolinen saapuu kaupunkiin sotkemaan asioita.
Kuvun alla eristettyys on kirjaimellista, sillä mainelaisen pikkukaupungin päälle laskeutuu läpinäkyvä kupu, jota ei saa rikki edes risteilyohjuksella. Kirjan ulkopuolinen on Irakin sodan veteraani Dale Barbara, joka on lähdössä pois kaupungista, mutta jää kuvun sisälle.
Kirjasta tulee mieleen Marlen Haushoferin romaani Seinä (1964), jossa tosin vain yksi nainen jää seinän sisäpuolelle eikä hänen seinällään ole kattoa. On muuten lukemisen arvoinen kirja, mikäli sen vielä löytää divarista tai kirjaston varastosta.
Mutta takaisin Kingiin.
Suomalaista lukijaa huvittaa, kun ihmiset pyytävät anteeksi sanottuaan ruman sanan, mutta ihmisten tappamista ei kommentoida millään tavalla. Kaipa se kertoo jotakin amerikkalaisesta kulttuurista.
Ruumiita tulee paljon enemmän kuin Kingin edellisessä suomennetussa romaanissa Tapahtumapaikkana Duma Key.
Jälkisanoissaan King kertoo, että kustannustoimittajan vaatimuksesta Kuvun alla -kirjaa on lyhennetty. Saammeko siis muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua kirjasta "alkuperäisen ja lyhentämättömän" (mutta uudelleen kirjoitetun) version kuten aikanaan Tukikohdasta?
Kuvun Alla on kuin ammattitaitoisen, mutta hiukan leipääntyneen ojankaivajan kaivama 30 km pitkä viivasuora oja. Vesi virtaa ojassa taatusti oikeaan suuntaan eikä yllätyksiä juuri löydy. Eteen tulevat kivet ja esteet hän väistää luontaisella maastontuntemuksellaan.
VastaaPoistaKingillä on varmaankin aluksi ollut idea yhteen novelliin, mutta sitten hän onkin päättänyt niputtaa useampia ideoita ja henkilöhahmoja muistivihostaan ja päättänyt katsoa mitä tulee. Ideoiden runsaus ja seurattavien henkilöiden määrä on pakottanut kirjan ylipitkäksi. Minulla ei kirjan lukemisen jälkeen tullut halua palata kirjan maailmaan samalla tavalla kuin on tapahtunut monien muiden Kingin teosten kohdalla.