Robert A. Heinlein: The Door Into Summer

Ensimmäinen julkaisu 1956, Arvosteltu versio: Kindle e-kirja.

Marko Ikäheimo

Aikoinaan aloittaessani varsinaisesti SF-kirjojen ahmimisen kotikuntani kirjasto oli melko pitkälle keskittynyt alan klassikoihin. Luettuani kirjat Panoksena tulevaisuuden (Double Star, 1956) ja Kuu on julma  (The Moon is a Harsh Mistress, 1966) olin aika pahasti lätkässä Robert A. Heinleinin tuotantoon. Jollakin tasolla tämä kiinnostus on säilynyt tähän päivään saakka. Olin siis kohtuullisen innostunut, kun huomasin Kindlen e-kirjakaupassa aikaisemmin lukematta jääneen The Door Into Summer -kirjan. Huomasin tämän teoksen keränneen vieläpä melko paljon mainintoja kyselyissä ihmisten suosikkiscifikirjoista.

Kirjan päähenkilö on kuvitteellisessa 1970-luvun Amerikassa vaikuttava insinööri Daniel Boone Davis. Davis suunnittelee robotteja, ja erityisen lähellä hänen sydäntään ovat yleiskäyttöiset kotitalousrobotit. Davis onnistuu valitsemaan liikekumppaninsa ja sihteerinsä aivan erityisen huonosti. Rytäkän lopuksi hän joutuu pakolla kylmäsäilytykseen kolmeksi vuosikymmeneksi.

Davisin lähtiessä kylmälle aikamatkalleen USA on toipumassa rajoitetusta ydinsodasta. Vuonna 2000 kaikki on toisin. Osa uuden ajan kotkotuksista vaikuttaa hyvin oudoilta, mutta yleisesti ottaen moni asia on mennyt huimasti parempaan suuntaan. Davis löytää jopa aikaa myöten mahdollisuuden korjata vanhat vääryydet.

Heinlein on Heinlein...

Tyylillisesti kirja on takuuvarmaa Heinleiniä . Hänen vaivattomasti soljuva tarinankerrontansa on täynnä nokkelaa dialogia. Heinleinin suvereenisuudesta kertoo jotakin se, että hän onnistuu kirjoittamaan päähenkilön kissalle  luontevia vuorosanoja ilman, että kyseessä on mikään tieteen luoma puhuva katti.

Omalla tavallaan viehättävää on myös kirjan optimismi. Rajoitetun yhdisodan vaikutukset eivät kovin pitkälle kanna, vaikka kirjassa mainittujen kaupunkien pommittaminen pistäisi Amerikan mantereen melko tavalla selvitystilaan. Heinleinin insinöörit pystyvät myös ratkaisemaan ongelman kuin ongelman, kunhan resursseja on käytössä. Huvittavaa kyllä, kirjailijalla itsellään ei tuntunut olevan juurikaan käsitystä esimerkiksi tavallisten kotiaskareiden vaatimista työvaiheista. Hän tuntuu pitävän myös melko triviaaleina ongelmia, joita ei tiede ja tekniikka ei vielä tähänkään päivään mennessä ole pystynyt ratkaisemaan.

…valitettavasti.

Puutteineenkin Heinlein kirjoittaa kuin enkeli. Valitettavasti tästä kirjasta löytyy myös hänen perisyntisä: miesten ja naisten väliset suhteet. Jollakin ihmeen tavalla Heinlein onnistuu lataamaan näihin sivumerkityksiä, joita voi kuvailla vain yksinkertaisesti ällöiksi. Tässäkin kirjassa pääparin suhteen kehityksessä on aineksia, joita ei todellakaan kannata miettiä liian tarkkaan. Eipä ihme, että Heinleinin pidetyimpiä kirjoja tapaavat olla hänen nuorille tarkoitetut teoksensa, joihin ei ole turhaan tarvinnut tunkea näitä ällötyksiä sekaan.

Todella huonoja kirjoja Heinleiniltä ei juuri löydy (paitsi ehkä ihan tuotannon loppupäästä). Myöskään The Door Into Summer on sinällään ihan kelpo scifiklassikko. Kirjasta perinpohjin nauttiminen saattaa kuitenkin vaatia jonkinasteista perehtyneisyyttä kirjailijan tuotantoon.