Skyfall (2012)

Marko Ikäheimo

Minun ei oikeastaa pitänyt kirjoittaa tätä arvostelua. Syystä tai toisesta tämä viimeisin Bond jäi aikanaan katsomatta elokuvateatterissa, suotuisista arvioista huolimatta. Nyt tuli kuitenkin ostettua sairaspäivän ratoksi nettikaupasta digiversio elokuvasta, ja pentele, sehän oli varsin mainio. Pakkohan siitä oli jotakin kirjoittaa.

Edellinen Bond-elokuva, Quantum of Solace, oli niin kauhea räpellys, että ei mitään rajaa. En vieläkään ole täysin selvillä sen juonesta. Pahoin pelkään, että eivät ole myöskään elokuvan tekijät. Mikä pahinta, toimintakohtauksetkin oli onnistuttu sössimään nykivällä kuvaustyylillä, joka oli monen elokuvan vitsauksena vielä muutama vuosi sitten. Eikä siinäkään vielä kaikki: jopa tunnusmusiikkikin taisi olla vähiten mieleenpainuva sitten Madonnan renkutuksen.

Naantalin Muumimaailma

Riitta Niemistö

Lähde: Muumimaailma Oy

Naantalilaiset koululaiset lomailivat ja siitä hyvästä Muumimaailma heräsi eloon. Muumitalo oli auki, samoin Hemulin talo ja tietenkin Nipsun puoti ja pari ruokapaikkaa. Poliisiasemalta sai lainata pulkkia, liukureita, suksia, luistimia ja lumikenkiä. Pikku Myy ja poliisi ohjasivat lapsia liikkumaan. Nuuskamuikkunen kertoi Muumipeikolle, kuinka mukavaa oli, että tämä oli herännyt. Kuonolliset hahmot olivat mykkiä, yrittivät viittoa. Pulkkamäkeen sai jonottaa, napakelkkaan myös. Luistelemaan pääsi jonottamatta, mutta olisi kannattanut pakata omat luistimet matkaan. Päivän kohokohta oli, kun jäärouva tanssi jäällä. Kuukautta vaille nelivuotias kertoi pelänneensä, että liian läheltä luistimiaan riisuvaa jäärouvaa vakoilleet lapset olisivat Haisulin lailla jäätyneet.

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Suom. Virpi Vainikainen, Schildts & Söderströms, 2012, 350 s.

www.ransomriggs.com

Hannu Väisänen

Isoisä Abe on kertonut Jacobille tarinoita hirviöistä ja eriskummallisista lapsista, jotka asuivat orpokodissa, jossa Abe oli toisen maailmansodan aikana. Lapsena Jacob uskoi isoisänsä tarinoihin, vähän vanhempana taas ei, ja isoisänsä näyttämiä valokuvia hän alkoi pitää tökeröinä väärennöksinä.

Kun Jacob on 15-vuotias, kaikki muuttuu. Abe pääsee hengestään ja Jacob näkee yhden hirviöistä. Hän alkaa uskoa isoisänsä tarinoihin. Sen vuoksi hänen vanhempansa lähettävät hänet psykiatrille. Tämä sanoo, että vapautuakseen harhoistaan Jacobin olisi parasta nähdä lastenkoti omin silmin. Jacobin enolla sattuu olemaan tarpeeksi rahaa matkaa varten, ja niinpä Jacob matkustaa isänsä kanssa Yhdysvalloista Walesiin syrjäiselle saarelle. Mukana oleva isä jää syrjäiseksi hahmoksi, kuten aikuiset yleensä lasten- ja nuortenkirjoissa.

Klassikkokatsaus: Mortal Kombat -elokuva vuodelta 1995

Marko Ikäheimo

Olen jo vuosia sitten arvostellut Mortal Kombat 2 -elokuvan vanhaan Kalaksikukkoon. Ensimmäisen osan arvostelu jäi sattuneeta syystä väliin. Silloista vuokrakasettia oli joku sankari käyttänyt ilmeisesti tehosekoittajassa, ja alkupuoli nauhasta oli täysin rutussa. Se vähä minkä selvää sain, näytti ihan kohtuulliselta. Varsinkin tehosteet vaikuttivat varsin mukiinmeneviltä. Nyt Mortal Kombat tuli sitten vastaan Netflixissä, ja pitihän se sitten tarkistaa, ihan nostalgiamielessä.

Juoni leffassa on tekosyy tappelukohtauksille. Joku vieraan ulottuvuuden hirmu ilkeä keisari haluaa valloittaa Maapallon. Sen tehdäkseen hänen edustajien on voitettava kymmenen turpiinvetokisaa (minulla ei ole vieläkään mitään käsitystä syystä). Yhdeksässä meikäläisten joukot ovat ottanet jo nekkuunsa, ja nyt pitäsi tässä viimeisessä vähän skarpata. Maapallon suurimmat sankarit kerää kasaan itse Highlander valkoisessa peruukissa..eikun..ukkosenjumala Raiden. Ja ei muuta kuin turpakäräjille.

Timo Parvela: Hyvän mielen iltasatuja

Kuvitus: Virpi Penna, WSOY 2012

Riitta Niemistö

Kiukkuinen noita loihtii oravan liikennemerkiksi ja karhun jääkaapiksi. Ihan vain siksi, kun noidan hattu on hukassa. Liikennevalo päättää näyttää muitakin värejä kuin punaista, keltaista ja vihreää. Tiekarhu ei ole karhunpojan äiti. Ei liioin verokarhu. Klassiset tarinanaiheet kohtaavat modernin maailman. Virkistävää!

Hyvän mielen iltasaduista tulee hyvä mieli. Neljä- ja seitsemänvuotiaat jaksoivat molemmat niitä kuunnella. Eikä vähiten siksi, että kirjassa on myös hyvän mielen kuvitus. Kaunis värikuvitus, mutta kuitenkin realistinen. Kiusankappale näyttää juuri siltä, mikä hän aluksi onkin. Äidit näyttävät äideiltä.

Niin kuin hyvissä saduissa tulee olla, näistäkin saduista löytyy sekä opetus että aikuisia kutkuttava taso. Suttakin pelotti paljon vähemmän, kun se sai jakaa pelkonsa muiden kanssa. Opetukset ovat tuttuja, mutta samalla hyvin yllättäviä. Jos ei saa puolta valtakuntaa, saa ainakin tontin hyvältä paikalta.

E.E. Knight: Tale of the Thunderbolt: The Vampire Earth, Book 3

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 11 h 53 min, lukija Christian Rummel

Marko Ikäheimo

Tällä kertaa David Valentinen seikkailut ovat vieneet hänet karibian maisemiiin. Kurialaisia vastustavat joukot ovat saaneet vihiä Haitilta löytyvästä salaisesta aseesta. Sen luokse päästäkseen Valentinen on pestauduttava kurialaisten hallinnassa oleviin merivoimiin. Tätä varten Valentinen on todistettava uskollisuutensa tavoilla, jotka jäävät ikuisiksi ajoiksi painamaan hänen mieltään.

Haitille pääseminen saattaa olla tehtävän yksinkertaisin osuus. Jos elämä mannermaalla on kovaa, niin karibialla se on vieläkin ankarampaa. Luonto tarjoaa kyllä ravintoa yltäkylläisesti, mutta silti ihmishenki on erittäin halpaa. Sortajille pistetään kampoihin kuitenkin sielläkin. Joillekin syrjäisille alueille eksyvät kätyrijoukot eivät palaa enää takaisin. Mikä tärkeintä, sama kohtalo odottaa myös sinne harhautuvia reapereita. Mikä vieläkin tärkeämpää, alueella toimii taas ihan ihkaoikeita merirosvoja.

Salla Simukka: Romaanit Jäljellä ja Toisaalla

Jäljellä, Tammi 2012, 221 s.
Toisaalla, Tammi 2012, 233 s.

sallasimukka.wordpress.com

Hannu Väisänen

Jokaisen lapsen täytyy olla jotakin ja löytää nopeasti oma lahjakkuusalueensa: Numeerikko, Intellektuaali, Sentimentaali, Atleetikko, Retoorikko, Analyytikko, Aktivisti, Dramaatikko tai jotain muuta. 15-vuotias Emmi on Potentiaali eli hänellä on mahdollisuuksia mihin tahansa. Valitettavasti se on vain kohtelias tapa sanoa, että hänestä ei ole mihinkään.

Emmi päättää karata, jotta hänet huomattaisiin edes joskus. Kun kukaan ei rupea etsimään häntä, hän palaa kotiinsa, mutta siellä ei ole ketään. Ovatko vanhemmat sittenkin etsimässä häntä? Missä on poliisi? Naapureitakaan ei ole kotona, eikä ketään muutakaan koko kaupungissa. Pian Emmi tapaa kaksi nuorta, Onervan, 16, ja Atron, 18, ja yhdessä he alkavat etsiä ihmisiä.