Klassikkokatsaus: Mortal Kombat -elokuva vuodelta 1995

Marko Ikäheimo

Olen jo vuosia sitten arvostellut Mortal Kombat 2 -elokuvan vanhaan Kalaksikukkoon. Ensimmäisen osan arvostelu jäi sattuneeta syystä väliin. Silloista vuokrakasettia oli joku sankari käyttänyt ilmeisesti tehosekoittajassa, ja alkupuoli nauhasta oli täysin rutussa. Se vähä minkä selvää sain, näytti ihan kohtuulliselta. Varsinkin tehosteet vaikuttivat varsin mukiinmeneviltä. Nyt Mortal Kombat tuli sitten vastaan Netflixissä, ja pitihän se sitten tarkistaa, ihan nostalgiamielessä.

Juoni leffassa on tekosyy tappelukohtauksille. Joku vieraan ulottuvuuden hirmu ilkeä keisari haluaa valloittaa Maapallon. Sen tehdäkseen hänen edustajien on voitettava kymmenen turpiinvetokisaa (minulla ei ole vieläkään mitään käsitystä syystä). Yhdeksässä meikäläisten joukot ovat ottanet jo nekkuunsa, ja nyt pitäsi tässä viimeisessä vähän skarpata. Maapallon suurimmat sankarit kerää kasaan itse Highlander valkoisessa peruukissa..eikun..ukkosenjumala Raiden. Ja ei muuta kuin turpakäräjille.

Ihmeen hyvin kestänyt aikaa

Ensimmäiseksi elokuvaa katsoessa pistää merkille varsin hienot puitteet. Kaukoidän ikivanhat buddhalaistemppelit tarjoavat tietysti luontaisesti hienoja taustoja tällaisille kisailuille. Tämän lisäksi sisäkuvauksiinkin on panostettu kiitettävästi. Kuvausteknisestikin ja kohtauksen sommittelujen suhteen Mortal Kombat on yllättävän hieno.

Upeiden puitteisiin verrattuna elokuvan näyttelijätyön laatu ei ole ihan samaa luokkaa. Roolisuoritukset ovat hieman puisevia, mutta kuitenkin samalla totisuudessaan hellyttäviä. Muuten siinä heitossa Highlanderissa valkoisessa peruukissa oli totta toinen puoli. Christopher Lambert vetää täysin saman roolin naurunkäkätyksestä lähtien.



Mortal Kombatin suurin ongelma on kuitenkin itse taistelukohtauksissa. Hieman typerästi elokuvan alkupuolella nimettömäksi jäävä ilmeisen autenttinen taistelulajien taitaja näyttää, millaisia nopeat liikeet oikeasti ovat. Tämän esimerkin rinnalla näyttelijoiden suoritukset jäävät aika köykäisiksi.

Lupailin ehkä otsikossa vähän suuria. Mortal Kombat ei ole ehkä aivan klassikkoainesta. Se on kuitenkin vanhojen kamppailulajielokuvien ystäville keskiketterä nostalgiapläjäys.