Naantalin Muumimaailma

Riitta Niemistö

Lähde: Muumimaailma Oy

Naantalilaiset koululaiset lomailivat ja siitä hyvästä Muumimaailma heräsi eloon. Muumitalo oli auki, samoin Hemulin talo ja tietenkin Nipsun puoti ja pari ruokapaikkaa. Poliisiasemalta sai lainata pulkkia, liukureita, suksia, luistimia ja lumikenkiä. Pikku Myy ja poliisi ohjasivat lapsia liikkumaan. Nuuskamuikkunen kertoi Muumipeikolle, kuinka mukavaa oli, että tämä oli herännyt. Kuonolliset hahmot olivat mykkiä, yrittivät viittoa. Pulkkamäkeen sai jonottaa, napakelkkaan myös. Luistelemaan pääsi jonottamatta, mutta olisi kannattanut pakata omat luistimet matkaan. Päivän kohokohta oli, kun jäärouva tanssi jäällä. Kuukautta vaille nelivuotias kertoi pelänneensä, että liian läheltä luistimiaan riisuvaa jäärouvaa vakoilleet lapset olisivat Haisulin lailla jäätyneet.

Tämä oli meidän toinen Muumimaailma-käyntimme. Edellinen tehtiin kesähelteellä. Tuolloin jäivät parhaiten mieleen satupolut, joista molemmat olivat meidän vieraillessamme Taikatalvessa suljettuja. Näytti kyllä kovasti siltä, että toinen satupoluista oli ollut auki, että Seikkailuun oli päässyt leikkimään ja että polku oli mennyt liian liukkaaksi. Yhtä kaikki, Taikatalvessa päästiin vain pääkadulle. Lapsia se ei haitannut, mutta minusta Taikatalvi ei juuri lastentapahtumista erottunut muuten kuin hinnoittelultaan. Jäärouvan tanssin ja Muumitalon pihaan rakennetun ison labyrintin vuoksi kannatti kuitenkin käydä. Ja tietenkin siksi, että samalla reissulla katsastettiin talvinen Naantalin vanha kaupunki ja päästiin meren jäällä ihan jonottamatta napakelkkaan ja laskemaan isosta kinoksesta jäälle.

Kesällä puolisentoista vuotta sitten viihdyimmekin Muumimaailmassa koko päivän. Silloin kaikki oli kohdillaan, pienintä yksityiskohtaa myöten. En usko, että olisin itse niin hyvin viihtynyt, jos Muumit olisivat minulle vain jotain mediahahmoja - kuten MLL:n kouluttaja heitä taannoin päiväkodin vanhempainillassa luonnehti. Meille Muumit ovat jotain ihan muuta, taidetta, ja tuttuakin tutummat tarinat heräävät Muumimaailmassa eloon. Sitä pääsee hattivattien lailla kumartamaan ilmapuntaria, kuuntelemaan Nuuskamuikkusen teltalla tarinaa Maailman viimeisestä lohikäärmeestä ja ylittämään joen vaarallista siltaa pitkin. Ihan niin jännittäviä yllätyksiä siellä ei ollut, mitä Itsevaltias oli omille vierailleen suunnitellut, mutta tuossakin oli tuolloin viisivuotiaalle tarpeeksi ja parivuotias seurasi perässä.

Muumimaailma on suunniteltu esteettömäksi eli joka paikkaan pääsee lastenvaunujen kanssa. Lisäksi maastoa on suojattu rakentamalla valmiit puiset polut niin, ettei meren rannan kallioille juuri pääse kiipeilemään. Maisemista pystyy sentään nauttimaan: saari ja näkymät saarelta ovat huikaisevan kauniit.