Salla Simukka: Romaanit Jäljellä ja Toisaalla

Jäljellä, Tammi 2012, 221 s.
Toisaalla, Tammi 2012, 233 s.

sallasimukka.wordpress.com

Hannu Väisänen

Jokaisen lapsen täytyy olla jotakin ja löytää nopeasti oma lahjakkuusalueensa: Numeerikko, Intellektuaali, Sentimentaali, Atleetikko, Retoorikko, Analyytikko, Aktivisti, Dramaatikko tai jotain muuta. 15-vuotias Emmi on Potentiaali eli hänellä on mahdollisuuksia mihin tahansa. Valitettavasti se on vain kohtelias tapa sanoa, että hänestä ei ole mihinkään.

Emmi päättää karata, jotta hänet huomattaisiin edes joskus. Kun kukaan ei rupea etsimään häntä, hän palaa kotiinsa, mutta siellä ei ole ketään. Ovatko vanhemmat sittenkin etsimässä häntä? Missä on poliisi? Naapureitakaan ei ole kotona, eikä ketään muutakaan koko kaupungissa. Pian Emmi tapaa kaksi nuorta, Onervan, 16, ja Atron, 18, ja yhdessä he alkavat etsiä ihmisiä.

Salla Simukan kirjojen lähtökohta on sama kuin Lilian Kallion romaanissa Ugudibuu (ilmestyi 1975; http://www.aikakone.org/kolahtaneet/ugudibuu.htm), ja myös tapahtumapaikka on sama: Tampere. Tyyliltään kirjat ovat kuitenkin aivan erilaiset. Ugudibuussa kuvattiin jäljelle jääneiden ihmisten elämää rauhallisesti vuosien ajan, Simukan kirjat tapahtuvat hengästyttävästi muutamassa päivässä.

Toisaalla-kirjan päähenkilö on nörttipoika Samuel. Hän on juuri 18 täyttänyt Numeerikko, joka ei ole vielä edes pitänyt tyttöä kädestä. Tässä vaiheessa rupesin pohtimaan, saako neitsytpoika ennen kirjan loppua ja kuka sille antaa? Onko Emmi hyvä arvaus?

Samuelin aika on mennyt yöllä nettipelien pelaamiseen ja päivällä nukkumiseen. Täysi-ikäiseksi tultuaan hänen pitäisi löytää itselleen töitä ja kuinka ollakaan: hän saa työtarjouksen, josta hänen pitäisi osata kieltäytyä.

Samuel kertoo uudelleen Jäljellä-kirjan tapahtumat. Teknisesti ratkaisu on onnistunut. Jos Emmin ja Samuelin tarinat olisi kerrottu yhdessä paksussa kirjassa vuorotellen, ihmisten katoamisen syy olisi paljastunut lukijalle liian aikaisin, ja kirjan lukemisen olisi voinut lopettaa.

Ongelma on siinä, että Samuel selittää liikaa. Olisi ollut parempi jättää katoamisen syy arvoitukseksi, kuten Ugudibuussa.

Tai sitten ei, koska näiden kirjojen tarkoitus ei ole tutkia muutaman ihmisen selviytymistä tyhjässä maailmassa, vaan jotain, minkä paljastaminen olisi paha spoileri.