Marko Ikäheimo
Kuten aikaisemminkin on tullut todettua, olin 70-luvun lopun ja 80-luvun aika kova supersankarisarjakuvien fani. Teräsmiehen ohella luin Hämähäkkimiestä varsin innolla. Ja sitten käsiin sattui ensimmäinen Ryhmä-X:n oma sarjakuvalehti, ja se olikin sitten menoa. Addiktiosta pelasti vasta 90-luku, jolloin näistä mutanttiseikkailuista tuli hämmentävää roskaa. Tuolloin minulla ei ollut aavistustakaan, miten pahasti kuula Marvelilla olikaan hukassa. Asioiden oikea tola paljastui lopullisesti luettuani tämän perusteellisen selvityksen Marvelin taipaleesta.Alussa oli...
...Stan Lee ja legendaarinen bullpen. Oikeastaan Marvelin tarina alkaa jo ajasta ennen varsinaisen yhtiön syntyä ja Leen tuloa apupojaksi firmaan. Kuitenkin mielenkiintoiseksi tarina muuttuu vasta Stanin ja taiteilijanero Jack Kirbyn päästyä kunnolla vauhtiin. Koko kirjan kantava juoni punoutuu näiden kahden elämää suuremman hahmon ympärille. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin käytiin katkeraa kamppailua siitä, kummalla oli oikeastaan suurempi osuus legendaaristen sarjakuvahahmojen synnyssä.
Eittämättä Stan Leen luomus oli hänen omalla kirjepalstallaan kuvaama bullpen, joka loi kuvan Marvelista villinvapaana ja hullunhauskana työpaikkana, jossa vallitsi rautainen yhteishenki. Tällaista paikkaa ei mahdollisesti ole koskaan ollut olemassa. Kuitenkin Lee luoma illuusio säily vuosikymmeniä aina 90-luvulle asti.
Hullujen vuosien jälkeen täydellinen mielipuolisuus
90-luvulla touhu karkasi sitten täydellisesti käsistä. Sarjakuvat toivat rahaa ovista ja ikkunoista, eikä tuottojen syntyminen ollut missään suhteessa varsinaisten sarjakuvien laatuun. Lehtiä myytiin jos minkäkinlaisilla erikoiskansilla uskotellen, että ne olisivat joskus vielä arvokkaita keräilykohteita. Muistan hyvin, miten muinaisen Kolmoskanavan nuortenohjelmassa joku tyhjäpää toisteli tätä samaa harhaa täysin kirkkain silmin.Keräilykuplan puhjettu Marvelilla oli 2000-luvun alussa aivan pakka sekaisin. Sarjakuvat eivät vetäneet ja
Leekin vietti pääasiallisesti aikaansa Hollywoodissa yrittäen saada aikaan sarjakuvahahmojen pohjalta luotuja elokuvaprojekteja. Firman päivät näyttävät jo luetuilta, kunnes Sam Raimin Spider-Man -elokuvan menestys sai uutta tuulta purjeisiin. Kirja loppuu hieman ennen ensimmäisen Avengers-elokuvan jättimenestystä ja Disney-yhtiön Marvelin ostamista. War Rocket Ajax -podcastin haastatelussa Sean Howe totesi Marvelin muuttuneen viimeistään tässä vaiheessa melko standardiksi korporaatioksi.
Taustaselvitykset tehty erittäin perusteellisesti
Kirjassa on Leen ja Kirbyn ohella muitakin mielenkiintoisia hahmoja, itse asiassa aivan liikaa tässä yhteydessä lueteltavaksi. Esimerkiksi Jim Shooterin touhuista 80-luvulla kerrotaan monta mielenkiintoista tarinaa. Shooteria pidetään alan harrastajien keskuudessa melkeinpä antikristuksena, mutta löytyi häneltä hyviäkin päätöksiä. Esimerkiksi Ryhmä-X:n Pimeä Feeniks -tarinakaaren lopetus olisi huomattavasti löperömpi, ellei Shooter olisi muuttaa sitä. Eikä kukaan, kenen luotsaama sarjakuvafirma saa aikaiseksi Walter Simonsonin Thorin kaltaisen mestariteoksen, voi olla aivan läpeensä pimeäsydäminen.
Marvel Comics - The Untold Story on erittäin perusteellinen kartoitus yhtiön historiasta aivan supersankarisarjakuvan alkuajoista nykypäiviin asti. Kirja keskittyy paperisarjakuvien aikakauteen. Nykyään yhä tärkeämmäksi muodostuviin digitaalisiin markkinoihin ei oteta kantaa ollenkaan. Howen kunniaksi on laskettava se, että tämä perinpohjainen teos jaksaa pitää pitää yllä mielenkiintoa alusta loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti