Hannu Väisänen
Kymmenen novellia (jos raapaleet lasketaan yhdeksi novelliksi) ja Harri Erkin esipuhe. Osa novelleista on ilmestynyt aiemmin eri lehdissä, ja tällä kertaa novellien lopussa on mainittu, milloin ja missä, mitä Turbatorin julkaisuissa ei ole yleensä tehty. Se on hyvä.Jyrki Iäksen Koekaniinissa (ilmestyi vuonna 1968) pelätään ydinsotaa niin kuin silloin varmaan pelättiinkin. Nykyään novelli tuntuu vanhentuneelta.
Sen sijaan Eija Elon Napoleonin vaihtoviikot (1983), joka leikkii historian muuttamisella, on kestänyt aikaa aika hyvin, jos tällainen vitsi sallitaan.
Boris Hurtan Pää on julkaistiin jo 1990. Sisällöstä voisi päätellä, että se on ilmestynyt vasta syyskuun 2001 jälkeen. Tai kenties ei, sillä muslimit eivät ole ainoita pahiksia.
Petrin Salinin novellissa Pieniä maailmanloppuja aikamatkaaja kulkee menneisyydessä luonnon tai ihmisen aiheuttamasta katastrofista toiseen. Tämä kolahtaa, jos pitää tarinoista, joissa sivilisaatio menee tai pannaan palasiksi.
Petri Laineen novellissa Pekingin elokuut matkataan menneisyyden asemesta tulevaisuuteen.
Harri Erkin Pyramidi tapahtuu nimestään huolimatta Suomessa kuten myös J. Koudan Synkkimistin päiväkirja.
Novelleissa ei ole yhtenäistä teemaa, vaikka kahdessa novellissa ja yhdessä raapaleessa murhataan Adolf Hitleriä ennen kuin hänestä tulee Saksan kansallissosialistien johtaja. Juha-Pekka Koskinen käsittelee aihetta vakavasti, mutta Juri Nummelin tekee kliseestä ja koko ajassa matkustamisesta vitsin novellissaan Mikko Jarmo ja temppuilevan aikakoneen tapaus.
Novellit ovat sekalainen seurakunta, mutta yhtään tosi huonoa ei ole otettu mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti