Marko Ikäheimo
Vuoden 1861 Lontoossa jokin on meidän näkövinkkelistämme kovasti pielessä. Höyrykäyttöinen teknologia on yltänyt hurjiin suorituksiin ja eugeniikkaa harrastavat tiedemiehet ovat jalostaneet eläimiä mitä mielikuvituksellisempiin tarkoituksiin. Jotkut asiat ovat pysyneet myös ennallaan. Sankka savusumu peittää Lontoon taivaan. Alempien yhteiskuntaluokkien osa yhteiskunnassa ei ole kovin kadehdittava, varsinkaan suurkaupunkien slummeissa.Ympäri Englantia alkaa tapahtua mieltäkuohuttavia rikoksia. Nuorten naisten kimpuun hyökkää olento, joka kuin jousien sinkoamana loikkii hurjia matkoja. Kansan suussa tämä hirmu saa nimekseen Spring Heeled Jack.
Erinäisten vaiheiden jälkeen tapahtumia alkaa tutkia kapteeni Richard Francis Burton, yksi aikakautensa suurista tutkimusmatkailijoista. Burton on tunnettu matkoistaan pimeimmässä Afrikassa ja arabien joukossa. Hänelle on kertynyt myös maine kovapintaisena ja armottomana yksilönä, eikä tyystin aiheettomasti.
Olin tätä kirjaa aloittaessani vähän epäileväisellä mielellä, sillä olin juuri lopettanut varsin loistava Harry Dresden -kirjan. Pelkäsin tämän kirjan jäävän turhaan varjoon. Pelko oli kuitenkin turha: vieteriveijarin metsästys on erittäin toimiva sekoitus dekkaria ja steampunkkia.
Kirja on Hodderin ensimmäinen julkaistu teos, joka näkyy ajoittaisena kerronnan tökkimisenä. Varsikin kirjan toisessa osuudessa juonenkuljetus pysähtyy joksikin aikaa tykkänään, mutta onneksi vauhti petraantuu kummasti loppua kohti. Hetkittäin kirjailija pyytää myös hyväksymään melkoisen määrän toinen toistaan uskomattomia keksintöjä, joiden pitäisi johtua suhteellisen yksinkertaisista lähtökohdista. Mutta nämä asiat on paras kuitata kevyellä hymähdyksellä ja nauttia sujuvasta kerronnasta.
Pienet tahmailut unohtuvat kummasti, kun sekaan pyrähtää vaikkapa viestipapukaijoja, jotka jalostuskömmähdyksen vuoksi ryydittävät lähetettyjä viestejä erittäin luovilla solvausryöpyillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti