Hannu Väisänen
Ennen Neuvostoliiton hajoamista kommunistit olivat länsimaisen jännityskirjallisuuden kestopahiksia. Sen jälkeen heidän tilalleen ovat tulleet muslimit, varsinkin syyskuun 2011 jälkeen. Ari Paulowin Khilava! kuuluu samaan sarjaan.On kulunut satakunta vuotta Urho Kekkosen kuolemasta (1986; sinänsä mielenkiintoinen ajan määrittely :-). Kulttuurien välinen sota on päättynyt länsimaiden tappioon neljännesvuosisata sitten ja suurin osa maapalloa on yhdistetty islamilaiseksi valtioksi. Tietoja sodasta ja sen jälkeisistä tapahtumista antaa erään kirjan henkilön isoisän päiväkirja.
Miehitettyä Suomea kuvaavia spefi-teoksia tulee mieleeni kolme: Paavo Haavikon novelli Lumeton aika (1964), nimimerkki Joulukuun Ryhmän Matka Neuvosto-Suomessa (1984) ja Ilkka Remeksen Pääkallokehrääjä (1997). Niissä miehittäjänä on puna-armeija.
Khilava tapahtuu Oulujärven ympärillä ja Oulun kaupungissa. Maisemat ovat tuttuja Ari Paulowin Jesse Hackman -dekkareista, enkä olisi ollut yllättynyt, jos Jessen pojanpojanpoika olisi ollut kirjassa vähän samaan tapaan kuin yksityisetsivä Jussi Vares esiintyy Reijo Mäen lähitulevaisuuden dystopiassa Hard Luck Cafe (2006). Khilava muistuttaa Kovan onnen kahvilaa siinäkin, että tekijä ei salaile, mitä mieltä hän on nykypäivän maailmanmenosta. Mäki ja Paulow sanovat asiat suoraan myös dekkareissaan.
Khilavan viimeiset 34 sivua poikkeavat tyyliltään muusta kirjasta. Ne ovat hengästynyttä infodumppia ikään kuin kustantajan kanssa sovittu sivumäärä olisi alkanut täyttyä ja Ari Paulowille olisi tullut kiire lopettaa kirja.
Paulowin dekkareiden ystäville Khilava saattaa olla liian erilainen kirja, mutta Reijo Mäen dystopiasta pitäneet luultavasti tykkäävät myös tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti