Shimo Suntila (toim.): Sillanrakentaja

Kuoriaiskirjat 2014, 60 s.

www.kuoriaiskirjat.fi

Hannu Väisänen

Sillanrakentaja on Anne Leinosen juhlakirja.

Hän oli yksi Boris Hurtan juhlakirjan Hurtan koodeksi (http://kalaksikukko.blogspot.fi/2013/08/anne-leinonen-tuomas-saloranta-shimo.html) toimittajista. Hurtta puolestaan on ideoinut Sillanrakentajan ja kirjottanut siihen yhden novellin. Sillanrakentajan kasaaja ja yhden novellin kirjoittaja Shimo Suntila oli Hurtan koodeksin toinen toimittaja. Sen kolmas toimittaja, Tuomas Saloranta, on kirjoittanut yhden novellin Sillanrakentajaan, ja kirjan on julkaissut hänen kustantamonsa Kuoriaiskirjat. Joko suomalaisia spefi-aktiiveja ei ole kovin paljon tai tämä kirja on sisäpiirin vitsi.

Esipuheen mukaan kirja on "taottu kasaan noin viikossa". Sen huomaa muutamasta novellista, jotka ovat vajaan sivun mittaisia vitsejä. Ne eivät huonoja vitsejä, mutta paras vitsi on erään pitkän novellin nimi, Usva.

Alle viikon työksi Sillanrakentaja on hyvä saavutus.

Seanan McGuire: Discount Armageddon - InCryptid, Book 1

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 11 h 20 min, lukija Emily Bauer.

Marko Ikäheimo

Kuten tv-sarjoista ja elokuvista hyvin tiedämme, New Yorkiin mahtuu jos jonkinlaista kummajaista. Tämä kirja paljastaa, että suuri osa näistä ihmeellisyyksistä ei ole edes ihmisperäisiä, ei lähimainkaan. Monet ihmiskunnan tarujen ja mytologioiden hirviöistä ovat oppineet elämään meidän keskuudessamme, aivan silmiemme alla. Joidenkin olentojen elin- ja erityisesti ravinnonhankintatapojen salaaminen on kieltämättä keskimääräistä pahempi ongelma. Onneksi ihmisluonto on äärettömän kekseliäs, kun kyseessä on selittämättömien asioiden järkeistäminen arkipäivän tapahtumiksi.

Doctor Whon kahdestoista inkarnaatio aloitti kautensa

Marko Ikäheimo

Viime viikonloppuna esittiin sitten ensimmäinen uuden Doctor Whon, Peter Capaldin, jaksoista. Pidin kyllä kovasti myös Matt Smithin Tohtorista, ja kirjoittelinkin jaksoarvosteluja Kalaksikukkoon. Loppua kohti kuitenkin alkoi tuntua siltä, että tilausta uudistumiselle voisi jo vähän olla. Mutta tuoko Capaldi sittten kohennusta aikaisempaan?

Pasi Karppanen ja Laura Ahlstedt (toim.): Ajan poluilla

Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry. 2013 275 s.

Marko Ikäheimo

Takakannessa kirjaa mainostetaan ensimmäisenä Suomessa julkaistuna vaihtoehtohistoriallisten novellien antologiana. Aiemmin on kyllä ilmestynyt kaksi Entäs jos -teosta (jonka olen arvostellut täällä: http://kalaksikukko.blogspot.com/2010/11/kolme-vaihtoehtohistoriaa.html), mutta ne ovat enemmän esseitä kuin kaunokirjallisuutta.

Kuudentoista novellin lisäksi kirjassa on Pasi Karppasen esipuhe kokoelman syntyhistoriasta ja artikkeli vaihtoehtohistorioista.

Once Upon A Crime -nettisarja

J.S.E. Salminen

Kuva: Julia Salminen

"Death Rays, human experiments, mad scientists… It's a strange world we live in. Time travel is just the future."

Näin toteaa raskauttavan äänitteen anastanut kissavaras Maailmanlopun Vedonlyöntitoimistossa. Kaasumaskiin pukeutunut tiedemies puhuu äänelle päänsä sisällä. Aseistautunut ryöstö keskeytyy rikollisten muistellessa tähtihetkiään reality-show:ssa. Mistä on kysymys? 

Kolmivuotisen toimintakautensa aikana vapaamuotoinen elokuvaryhmä Studio Korppikela on tuottanut lukuisia lyhytelokuvia sekä parodioita. Vuonna 2012 ryhmä kunnostautui ensimmäistä kertaa pitemmän formaatin parissa ja toteutti talkoovoimin komediallisen Season of the Villain -nettisarjan. Sarja kertoi maailmasta ilman sankareita ja sen seurauksena koko superrikollisen ammattikunnan identiteettikriisistä.

Novelli: Hiivi hiljaa iholla, Osa 3

Novellin edelliset kaksi osaa löytyvät tämän linkin takaa

Jesse Lepistö

Herättyään Samuel kaivoi laukustaan valkoisen purkin. Hän empi hetken, mutta päätyi lopulta avaaman sen. Pudistellen päätään, hän kaatoi kaksi pilleriä tärisevään käteensä. Hän tunsi jo olevansa koukussa tuohon kirottuun lääkkeeseen, eikä hänen orastava alkoholiongelmansa ainakaan helpottanut asiaa. Veden kohinaa. Pää taakse, nielaisu. Purkin kolmiosta huolimatta, hän päätti lähteä mitä pikimmin ajelemaan kyläkauppaa kohti; olihan askissa vain yksinäinen savuke. Hän vakuutti itselleen ajavansa hiljaa, varovasti, eikä varmasti törmäisi mihinkään.

Seanan McGuire: Indexing

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 12 h 5 min. Lukija Mary Robinette Kowal

Marko Ikäheimo

Jos satuja ja tarinoita kaivelee tarpeeksi syvälle, niiden takaa paljastuvat myytit ovat todellakin jotakin muuta kuin mitä populaarikulttuurin siloittelemat nykyversiot antavat ymmärtää. Kaikkein karummaksi tilanne muuttuu, kun nämä perusmyytit alkavat vuotamaan normaalitodellisuutemme puolelle. Seanan McGuiren kirjassa juuri näin on päässyt käymään. Myyteissä on aina jonkun verran liikkumavaraa, joten esimerkiksi Prinsessa Ruususen sadan vuoden uni saattaa olla aikaisemmin tuntematon kulkutauti ja sitä rataa.

Myyttien ja todellisuuden sekoittumisen estämiseksi on jo kauan kauan sitten perustettu salainen virasto. Suuri osa viraston agenteista on ihmisiä, joka syystä tai toisesta ovat joutuneet keskelle läpimurtotilannetta. Esimerkiksi kirjan päähenkilö on puolivalmis Lumikki. Lumikki perusversionaan ei ole muuten mikään Disney-versioiden herkkä pikkuprinsessa, vaan nainen, jolla on lumenvalkea iho, hiukset mustat kuin korpin siivet ja huulet punaiset kuin veri. Jostakin syystä metsän pikkueläimet ovat kyllä täysin lääpällään tähänkin versioon.

Valiant Comicsin uusi tuleminen

Marko Ikäheimo

Valiant Comicsin historia juontaa juurensa 90-luvulle, kun Marvel Comicsin nokkamies Jim Shooter muutaman muun häiskän kanssa päätti pykätä pystyyn oman sarjakuvakustantamon. Mukaan houkuteltiin melko kuumia nimiä alalta, ja ilmeisesti Valiantilla pyöri kohtuullisesti jonkin aikaa. Homma kuivui kuitenkin lopulta käsiin ja 2000-luvun alussa firmalle laitettiin tykkänään lappu luukulle.

Vuonna 2012 Valiat starttasi uudestaan täysin tuorein voimin. Nimellisesti sarjakuvien nimet ovat samat kuin aikaisemmissa inkarnaatioissa, mutta muuten homma aloitettiin täysin puhtaalta pöydältä. En ole tutustunut ensimmäisen kierroksen sarjakuviin, mutta todennäköisesti tämä ei ole huono asia. Amerikkalaisten sarjakuvien laatu 90-luvulla sai minut lopettamaan tyystiin niiden seuraamisen melko pitkäksi aikaa.