Neil Gaiman: Norse Mythology

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus  6 h 29 min, lukija Neil Gaiman

Marko Ikäheimo

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että ensimmäinen ajatukseni kirjasta kuullessani oli: "tässäpä taas maailmankuulu kirjailija ryöstöviljelee vanhoja taruaarteita". Vaikka Gaimanin Sandman onkin eittämätön mestariteos, on siinä myös ajoittain aika suoraviivaista lainaustoimintaa havaittavissa.

Kuitenkin heti alkupuhe riisui  aseista. Gaiman tunnustaa siinä syvän kiintymyksensä näitä tarinoita kohtaan. Hänen mukaansa tarkoituksena on pikemminkin herättää kiinnostusta alkuperäisiin taruihin ja kannustaa tutustumaan niihin.

Wonder Woman (2017)

Marko Ikäheimo

DC:n supersankarielokuvat eivät ole sitten Nolanin Batman-trilogian antaneet juurikaan aihetta riemunkiljahduksiin. Saatan kirjoittaa joskus enemmänkin tällä välillä tulleista tekeleistä, mikäli olen erityisen pahalla tuulella. Hirvittävän Batman v Superman räpellyksen ehdottomasti paras osuus oli kuitenkin Gal Gadotin Wonder Woman, joten uskaltauduin kohtuullisen luottavaisin mielin elokuvateatteriin.

Ja katso, se oli hyvä.

Marko Hautala (toim.): Valkoiset varpaat - Kauhunovelleja

Haamu, 2015, 176 s.

Seitsemän novellia, Marko Hautalan esipuhe ja kirjoittajien esittelyt.

Hannu Väisänen

Esipuheen mukaan kirjoittajille, paitsi Marko Hautalalle ja Anders Fagerille, kauhu ja sen kirjoittaminen ei ole tuttua. Tekstien perusteella sitä on vaikea uskoa. Vaikka ovathan he voineet tutustua genreen sen jälkeen, kun heiltä on tilattu novelli tähän kokoelmaan.

The Prisoner -uudelleenkatselut, osa 8

Tämänkertainen jakso: The Dance of the Dead

Huomio! Mikäli näissä The Prisoner -jaksoarvosteluissa ei ole aikaisemmin ollut spoilereita, niin tästä lähtien ainakin on. Näiden kirjoitusten tarkoituksena on auttaa minua jäsentämään ajoittain (!) varsin vaikeaselkoista sarjaa. Eli kannattaa katsoa jakso ennen lukemista. Ja miksi ette katsoisi maailman parasta tv-sarjaa?

Marko Ikäheimo

Tuomarit

Näköjään on ollut jonkun verran väliä edellisen Prisonerin jaksokatsauksen välillä, koska syitä. Mutta nyt ollaan taas vauhdissa mukana. Itse asiassa voi olla mielenkiintoistakin vertailla, miten katsomiskokemus on muuttunut tällä välillä.

Mutta nurinat sikseen ja asiaan. Numero kuutta ei nytkään päästetä liian helpolla. Jakson alussa pari tiedemiestyyppi yrittää murtaa Kuutosta vanhalla kunnon aivopesulla ja linkouksella. Uusi numero kaksi (Mary Morris) kuitenkin torppaa nämä suunnitelmat. Hänellä on aivan uusi lähestymistapa ongelmaan.

Mission Log -podcast

Marko Ikäheimo

Normaalien varalta hieman sanastoa:
TOS = alkuperäinen Star Trek -sarja 60-luvulta
TNG = Next Generation, jatko-osa 80-luvulta 90-luvulle
DS9 = Deep Space Nine, avaruusasemalle sijoittunut jatko-osa
Voyager = jatko-osa  jonnekin huitsintuiteriin hukkuneella avaruusaluksella
Enterprise = sijoittuu aikaan ennen TOS:n tapahtumia

Minulla oli huomattava aukko nörttisivistyksessä. Melkoinen osa Star Trek -sarjoista on katsomatta.
Alkuperäinen sarja ja Next Generation on melko tavalla plakkarissa, mutta jo DS9:n ja varsinkin Voyagerin sekä Enterprisen kohdalla alkaa tökkimään. Eihän tämä käy, varsinkin kun Netflixistä löytyy nykään kaikki Trek-sarjojen materiaali.

Brandon Sanderson: The Reckoners-trilogia

Arvostellut versiot: Audible äänikirja
Sarjan kirjat:
Steelheart, pituus 12 h 41 min
Firefight, pituus 12 h 5 min
Calamity, pituus 12 h 17 min
Sarjan lukija: MacLeod Andrews

Marko Ikäheimo

On kulunut 12 vuotta siitä kun osa ihmiskunnasta on saanut yllättäen superkyvyt. Siis ihan oikeat sarjakuvien supervoimat, jotka eivät suuremmin luonnonlakien rajoituksista piittaa. Valitettavasti jokaisesta muutoksen läpikäyneestä tulee jostakin syystä superroisto, joka käyttää kykyjään pelkästään oman hyvän tavoitteluun. Supersankarit loistavat poissaolollaan, ja roistot saavat tehdä ihan mitä lystäävät.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016)

 

Marko Ikäheimo

 
Esitän heti käyttelyssä pahoitteluni Rowlingin tuotoksia suomeksi lukeneille. Olen lukenut Potterini pelkästään englanniksi, enkä tähän hätään jaksa ryhtyä etsimään hahmojen nimien suomennoksia. Lisäksi suomennosten käyttäminen tuntuu vähän tyhmältä, sillä tapahtupaikkana on 1920-luvun New York, vähän tietysti taikuudella ryyditettynä.

Jälleen maaginen maailma on kuvajainen todellisen tapahtumista. Kieltolain ajan amerikkalainen velhoyhteisö ei ole kovin edistyksellinen. Itse asiassa tavallisten kuolevaisten kanssa seurustelu on koko tavalla kiellettyä. Myös maagisiin olentoihin suhtautuminen on aika takapajuista. Parhaimmassa tapauksessa niitä siedetään, mutta kuolemantuomionkin uhka on aina olemassa.