Kirja on Macleodin The Fall Revolution -sarjan kolmas osa.
Marko Ikäheimo
Sarjan edellisessä osassa maapallon laajuisen vallankumouksen jälkimainingit hyökyivät aurinkokunnan reunamille ja sieltä madonreiän kautta tyystin toiseen maailmaan. Tässä kirjassa näemme, mitä omaan aurinkokuntaamme jääneille tapahtui.Suuri osa naniittipohjaisista superälyistä poltti itsensä evoluutioryntäyksessään loppuun ja kuoli pois. Osa onnistui kuitenkin asettumaan Jupiteriin, josta ne viskovat muun aurinkokunnan niskaan satunnaisia supertietokoneviruksia. Aurinkokunnan "normaalit" ovat kehittäneet anarkokommunistisen yhteiskunnan, jonka militantein osuus huolehtii Jupiteria asuttavien olentojen vahtimisesta. Tämä etuvartio on nimeltään Cassini Division. Ryhmittymä ei kaihda äärimmäisiäkään keinoja omien päämääriensä tavoittelussa.
Jenkeissä kustantaja päätti aloittaa Macleodin julkaisemisen juuri tästä kirjasta. Sinällään varsin ymmärrettävää, sillä Cassini Division tarjoaa sarjan kirjoista eniten huimia visioita ja sense on wonderia. Tapahtumiin sisälle pääseminen ei vaadi edellisten kirjojen tuntemista, vaikka siitä apua onkin.
Macleodia lukiessa tulee samalla tavalla luottavainen olo kuin Ian M. Banksin Kulttuuri-sarjan kirjojen kansa. Kirjailijalla on kaikki langat tukevasti käsissä, eikä hän missään vaiheessa taatusti keksi mitään typerää käännettä. Liian helpolla kirja ei kuitenkaan päästä, siinä on vilisemällä varsin vaikeita kysymyksiä. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi kasan päällimmäisistä ultrakapitalistisen ja ultrakommunistisen yhteiskuntajärjestelmän yhteentörmäys tai keinotekoisen älyn luontaiset oikeudet verrattuna orgaanisesti kehittyneeseen älyyn. Päälle vielä ripaus tiukkaa kvanttifysiikkaa. Macleodia on kuvattu kovan scifin edustajaksi, mutta tiedepuoli ei ole kuitenkaan hänen tarinoissaan hallitse ylitse inhimillisten (ja teknoälyjä koskevien) kohtalonkysymysten pohtimisen.
En ehkä ole The Fall Revolution -sarjasta ihan yhtä pähkinöinä kuin Banksin Kulttuuri-sarjasta, mutta tämä ei välttämättä ole Macleodin vika. Joka tapauksessa nämä kirjat ovat loistavia nostattamaan pintaan ajatuksia varsin vaikeista kysymyksistä, sekä viihdyttämään samalla kertaa. Tämä ei ole ihan vähäinen suoritus.
Sarjan jokaisessa osassa on eri päähenkilö, joten niissä käytetään myös eri lukijoita. Tämän osan lukija hoitaa leiviskänsä niin hyvin, että minulla ei ole juurikaan mitään sanottavaa hänen suorituksestaan. Kuten aikaisemminkin on tullut todettua, tämä on melkeinpä korkein tunnustus, mitä äänikirjan lukijalle voi antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti