torstai 14. kesäkuuta 2012

Maarit Verronen: Vanhat kuviot

Tammi 2012, 184 s.

Hannu Väisänen


Tässä kokoelmassa on 13 novellia. Onko lukumäärä sattuma vai ei, jää arvoitukseksi. Novellit on jaettu kolmeen temaattiseen ryhmään: piiloutujat, vastustajat ja lähtijät.

Yhdet piiloutujat ovat lintuja, joita ei pitäisi esiintyä Suomessa tai joita ei ehkä ole olemassakaan. Tai havainnoitsijalla on vain huono näkö ja vilkas mielikuvitus. Tai selitys on jotain ihan muuta, mutta myös kertojan tulkinta tapahtumista saattaa olla epäluotettava. Novelli jättää asian lukijan harkintaan.

Muidenkin novellien henkilöt ovat enemmän tai vähemmän outoja tyyppejä. Monissa novelleissa on ironinen loppu, jossa kaikki päättyy oikeastaan hyvin, mutta ei sillä tavalla kuin päähenkilö on halunnut. Parissa novellissa olin havaitsevinani lievää kafkamaista tunnelmaa, kun tarinan päähenkilön mielestä missään ei tunnu olevan mitään järkeä.

Novelleissa ei juuri ole spekulatiivista fiktiota, mutta Maarit Verrosen tekstien ystävät luultavasti pitävät tästäkin kirjasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti