Neal Asher: Orbus

Spatterjay-trilogian kolmas osa. Muiden osien arvostelut löytyvät täältä. Arvostelu oletaa, että edelliset osat ovat tuttuja.

Marko Ikäheimo

Asherin Spatterjay-trilogia pääsee tässä kirjassa päätökseensä. Tällä kertaa keskityään edellisessä kirjassa esitellyn kapteeni Orbuksen tarinaan. Aikaisemmin hän oli äärimmäisistä masokisteista koostuvan aluksen äärisadistinen kippari, mutta pradoreiden kynsissä saatu käsittely järkytti hänet järkiinsä. Vuosisatoja kestäneen Spatterjayn meriä kiertämisen jälkeen Orbus päättää vaihtaa vähän alaa, ja pestautuu tähtienvälisen rahtialuksen kippariksi. Spatterjayn vuosisatoja vanhoilla kapteeneilla on aikaa kerätä kaikenlaisia hyödyllisiä taitoja, kuten vaikkapa nyt avaruusaluksen ohjastaminen.

Samoihin aikoihin prador Vrell on päässyt karkuun planeetan pinnalta ja onnistunut myös nappaamaan itselleen vähän ylimääräistä tulivoimaa. Aseistettu prador ei ole koskaan hyvä uutinen. Onneksi myös vanha tuttu sotarobotti Sniper on mukana kuvioissa, eikä hänen luonteensa ole muuttunut miksikään. Taas kerran Sniper pääsee myös käyttämään vaikuttavaa aseistustaan sekä pitkän elämän aikana kertynyt kokemusta pirullisista tempuista. Mutta jopa Sniperin huomattavat kyvyt joutuvat koetukselle, kun tähtienvälisellä ei-kenenkään-maalla Polityn ja pradoreiden joukot ottavat mittaa toisistaan. Mukaan änkeää myös osapuolia, joilla on oma merkittävä osuutensa Spatterjay-viruksen tarinassa.

Hautausmaa tähtien keskellä

Orbus on ensimmäinen sarjan kirjoista, joka ei ole sijoittunut Spatterjayn, tai minkään muunkaan planeetan pinnalle. Tarinan suhteen tämä on erittäin hyvä ratkaisu. Nyt ei ole aikaa harhautua ekosysteemejä esitteleville harhapoluille. Tarina rakentuu hyökkäysen ja vastahyökkäysten, hämäysten ja moninkertaisten juonittelujen ympärille. Kaikki osapuolet ovat selkeästi päättäneet, että tää on nyt viimeinen taisto. Taistelun ohessa selviää myös Spatterjay-viruksen merkitys pradoreiden valtakunnalle sekä syy kapteeni Orbuksen aikaisempaan mielipuolisuuteen. Kuten Asherin tarinoilta voi odotaakin, tämä syy on aika karski.

Aikaisempien osien tapaan Orbus on varsin julma ja armoton kirja. Orbus on myös yhtä viihdyttävä kuin sarjan aikaisemmat osat. Tarjolla ei ole ehkä kovin paljon kaikupohjaa maailmankaikkeuden suurten kysymysten pohtimiselle. Toisaalta Asher ei yritäkään esittää syvällisempää kuin on. Jos ajoittaiset kohtuullisen julmat kohtaukset pystyy sietämään, Orbus pistää Spatterjay-trilogian kunnialla pakettiin, Polity-jatkumon tarinoita Asherilla näyttää olevan enemmänkin, tosin kaikki tätä kirjaa vanhempia.