Tämänkertainen jakso: Many Happy Returns
Marko Ikäheimo
Vähän pääsi Prisonerin jälkivilkaisuissa repsahtamaan taukoa edelliseen osaan. Näin kesäisin tuntuu kuitenkin olevan enemmän aikaa ja paukkuja laittaa tällaiseenkin puuhasteluun, joten hyökätäänpä sitten suoraan asiaan.
 |
| Tyhjä se on |
Tällä kertaa Kuutosen herätessä Kylä on täysin hiljainen. Vesi ja sähkö ei toimi eikä missään näy ristinsieluakaan. Hetken ihmettelyn jälkeen sankarimme päättää karistaa paikan pölyt jaloistaan ja rakentaa rätkäyttää lautan. Ja niin lähtee kuutonen merelle, pikku puulautallaan. Muutaman kommelluksen jälkeen Kuutonen löytää itsensä ihka-aidosta Lontoosta, ja ottaa yhteyttä entisiin kollegoihinsa. Ja taas pääsemme perimmäisten kysymysten äärelle: kehen Kuutonen voi loppujen lopuksi luottaa?
 |
Kyllä tässä pärstässä riittää
jännitettä yhden jakson
tarpeisiin |
Ensivilkaisulla jakson tuomitsee helposti The Chimes of Big Ben -toisinnoksi. Tällä kertaa mielenkiintoa pitää yllä kerronnan rakenne. Ennen reilusti puolta väliä jaksossa ei sanota sanaakaan. Tavallisilla kuolevaisilla olisi vaikeuksia pitää yllä jännitettä, mutta McGoohan kantaa alkupuolta pelkällä intensiteetillään. Päähenkilö toteaa taas kerran, että hän ei tiedä, kumpi puoli Kylää oikeastaan pyörittää.
Wikipedia tarjoaa jaksolle suoraan sanoen hieman lapselliselta vaikuttavan selityksen. Mikäli sen on kuitenkin sarjan tekijöiden idea tapahtumien merkityksestä, kyseessä voi hyvinkin olla yksi numero Kuuden piinaajien pahimmista tempuista.
Prisonerissa tämänkin jakson kaltaisia lopputwistejä odottaa jo luonnostaan, joten siinä suhteessa Many Happy Returns ei ole mitenkään erityisen yllättävä. Alkupuolen mielenkiintoiset kerronnalliset ratkaisut nostavat sen kuitenkin jonkun verran keskiverron yläupuolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti